Meren syvyyteen.
Pari päivää sitten totesin, että Jumala vaatii ihmiseltä todella paljon, kun meidän pitäisi pystyä rakastamaan häntä ja palvelemaan häntä kaikessa. Tässä tulee toinen puoli Jumalan rakkaudesta ja armosta: ”Jumala jättää rankaisematta jäljelle jääneen kansan rikkomukset. Hän polkee syntimme jalkojensa alle, kaikki syntimme hän heittää meren syvyyteen.” (Miika 7:18 – 19).
Epäjumalille uhrattu. Onko sellaista enää meidän aikanamme? Toisissa kulttuureissa ja uskonnoissa kyllä. Meillä samanlaisia omantunnon asioita voivat olla nykyisin esimerkiksi alkoholin käyttö, lihansyönti tai vegaanius.
Meillä on valtava vapaus, sillä kaikki Jumalan luoma on sinänsä hyvää. Voimme kuitenkin valinnoillamme kiusata tai vahingoittaa toisen ihmisen uskoa ja omaatuntoa. Silloin on parempi pidättäytyä toimimasta vapautemme mukaan, ihan vain rakkaudesta toista ihmistä kohtaan.
Heli