Jumalan palvelemista ja rakastamista on myös varojen antaminen Jumalan valtakunnan työhön. Jo VT:n aikana oli varmaan lakikin, mutta ainakin kehotus osallistua temppelin ylläpitokustannuksiin. ”Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavoin, sanoo Herra Sebaot. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen” (Mal. 3:10).
Tässä luvussa Paavali antoi käytännöllisiä ohjeita Jerusalemin pyhille järjestettävään keräykseen, jotta kaikki sujuisi hyvin. Varoja tulee kerätä avoimesti, säännölllisesti ja lähettää ne korinttilaisten itse valitsemien ja valtuuttamien henkilöiden toimesta Jerusalemiin. Paavali pysyi itse viisaasti sivussa talousasioista.
Toisessa korinttilaiskirjeessä Paavali antaa lisää ohjeita ja selvitystä, miten tärkeää on antaa omastaan. ”Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muille” (2. Kor. 9:13). Antaminen saa vastaanottajissa aikaan ylistystä Jumalaa kohtaan. Rahan antaminen liittyy kiinteästi seurakunnan ja yksilön hengelliseen elämään. Se on yksi uskon hedelmä.
Jumalan luonne tulee hyvin ilmi sekä VT:n että UT:n jakeessa. Hän maksaa moninkertaisesti takaisin! “Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää (2. Kor. 9:8).
Kiitos Jeesus, että saamme antaa ja olla osallisena Jumalan Valtakunnan rakentamisessa tälläkin tavalla! “Maranata! Herramme tule! Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne. Rakkaat terveiseni teille kaikille, te Kristuksen Jeesuksen omat” (23-24).
Juha