Tässä luvussa on tuttu kohta uudesta identiteetistämme, joka meille on tullut uskon myötä. Jakeessa 17 on näin: ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle”. Tämä vapauttaa meidät kerskailemasta millään näkyvällä tai suosittelemasta omaa itseämme. Jakeessa 16 on mainio ajatus siitä, ettei meidän tarvitse tuntea ketään lihan mukaan (ajan arvostusten esim. varallisuuden, ulkonäön tms.). Ajan saatossa arvostukset ovat olleet, näin arvelen, monenkirjavia eri kulttuureissa. Ja ovat sitä nykyisinkin. Mitä missäkin pidetään tavoittelemisen arvoisena, saattaa toisessa kulttuurissa jopa huvittaa. Itse saatamme olla omille arvostuksillemme ihan sokeita.
Uutena luomuksena saamme olla vapaita kulttuuristen arvostusten perässä juoksemisesta. (Filosofi Kari E. Turunen kirjoitti arvostusvalloista!). Iloa ja vapautta uuden luomuksen päivään.
Pirkko