Tässäkin luvussa Paavali kirjoittaa kirkkaudesta ja valosta. Jakeessa 7 on ilmaisu, että tämä aarre (Kristuksen kirkkaus ja valo) on meillä saviastioissa, ettei tuo suunnattoman suuri voima näyttäisi tulevan meistä. Saviastiaan vertautuminen on huojentavaa. Savessa on maa-aineksia, savi on muokattavaa, jopa astian hajoamisen jälkeenkin siitä saadaan uutta. Lohdullista. Jos joku intoutuisi kirkkaudellaan pöhöttymään itsessään, on syytä muistaa tämä saviastia -näkökulma.
Kirkkauden toivo on väliotsikkona luvun loppuosassa. Nykyisin toivo on teemana eri asiayhteyksissä, toki en ole paneutunut, mihin toivon kulloinkin ajatellaan perustuvan. Jeesuksen kautta saatu toivo on vahvalla pohjalla.
Toivoa tähän päivään – emme kiinnitä katsettamme näkyviin saviastioihin vaan näkymättömään, iankaikkiseen.
Pirkko