Paavalin apostolin virkaa oli aliarvostettu Korintissa, siksi hän joutui tässä luvussa puolustelemaan asemaansa. Paavalilla ei ollut mitään suosituskirjeitä mukana, kun hän saapui Korinttiin. Lähdekirjani mukaan käytäntö oli, että juutalaisuuden opettajilla suosituskirje oli. Paavali määritteli Korintin seurakunnan olevan hänelle suosituskirje. Arvelen tuon ajatuksen olleen seurakuntaa nostattavaa ja epäilyksiä murtavaa.
Tämä luku on otsikoitu Raamatussani Uuden liiton kirkkaus (Suomen kansan Raamattu). Ymmärrän että helluntain jälkeisellä seurakunnalla on tällainen kirkkaus. Minulle se on hiukan ylevä sana. Arkisessa elämässä tunnen olevani kuin juutalainen peite kasvoilla (vert. ilmaisu jakeessa 14). Jumala pienenee, arki harmaannuttaa ajatukset ja usko jää jonnekin taka-alalle. Aika-ajoin ”ai niin -ajatus” tosin tulee. Ai niin Jeesus, sinä voit; ai niin, Jeesuksen kanssahan tässä mennään; ai niin -syntinihän ovatkin jo sovitetut. Ovatkohan tämä jotain säteilyä siitä kirkkaudesta, joka meillä on?
Kirkkauden kokemuksia päivääsi.
Pirkko