Tämä luku koskettaa tunteita. Lupaus kuulostaa uskomattomalta ihmisille, jotka elävät sota-alueella. Kaupungissa, jossa soditaan, miehet kuolevat varsin nuorina. Lapset eivät selviä nälästä, ja niiden jotka selviävät, ei ole turvallista olla kaupunkialueilla. Lähes kaikilla on pulaa ruuasta ja työnteko ja palkan maksu keskeytyvät. Monet viljelykset tuhoutuvat. Aikakaudesta riippumatta sodan seuraukset ovat hirveitä. Jumala kertoo kansalleen, että hän salli kärsimyksen, mutta hän lupaa myös tuoda rauhan. Hänellä on siihen voima ja valta. Jumala haluaa asettaa kansansa kaikille kansoille merkiksi siunauksestaan. Hän haluaa näyttää voimansa kaikille kansoille oman kansansa menestyksen kautta.
”Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne. Rakastakaa totuutta ja rauhaa!”
Paavali on kärsinyt paljon. Hän ei kuitenkaan surkuttele kokemuksiaan vaan luottaa Jeesukseen. Hänelle on luvattu palkka taivaassa. Niinpä hän voi ylpeillä kokemuksillaan. Hän ei ainoastaan kärsi fyysisesti kipua, nälkää ja uupumusta, vaan myös sisäisesti. Hän on heikko ja huolissaan. Häntä polttaa, kun joku lankeaa. Ei käy kateeksi.
Minua tämä ”vuodatus” muistuttaa siitä, ettei meidän kuulu vertailla itseämme muihin. Ei arvostella toisia, eikä surkutella itseä. Jokaiselle meistä on oma kutsu ja oma elämän mittainen tie. Koemme eri asioita. Joidenkin elämä on täynnä vaikeuksia. Joillakin on paljon siunauksia. Joillakin paljon molempia. Meidän tulee kuitenkin kunnioittaa ja tukea toinen toisiamme ja vahvistaa toistemme uskoa. Siinä Paavali on hyvä esikuva. Kaiken keskellä ja kärsimyksistä huolimatta hän halusi palvella Herraa ja lähimmäisiä.
Anna