Nyt pääsiäisen tullessa tämä luku pysäyttää. Tämä on kirjoitettu karkeasti 500v eKr ja silti puhuu konkreettisista tulevista tapahtumista. Tässä luvussa limittyy kaksi Jeesuksen tulemista. Ensimmäinen jolloin hän ratsastaa aasilla ja valmistautuu pelastustyöhönsä ristillä ja toinen, jolloin lopun aikoina Jeesus kokoaa omansa ja lyö kaikki viholliset ja jolloin kaikki tulee ihanaksi. Molemmista me saamme lukea uudesta testamentista, mutta toista mekin vielä odotamme.
Luvun alussa luetellaan menestyviä viholliskansoja, jotka saavat kokea tuomion. Ihmisnäkökulmasta moni tilanne on aivan toivoton. Vahvat hallitsevat ja heikot vaipuvat vallan alle. Jumalan näkökulmasta asia ei ole näin, sillä hänen valtansa on suurempi kuin kenenkään maan päällä. Toivoa on myös tuhoon tuomitulle naapukansalle, sillä jäljelle jääneet liitetään Herraan kansaan. Jumala tahtoi omakseen kaikki kansat, siksi Jeesus toi pelastuksen meillekin.
Paavali puhuu eräästä, jonka tuntee. Olen kuullut, että luultavasti hän kuitenkin viittaa itseensä. Paavalilla oli useita kokemuksia, jolloin hän lähes kuoli. Esimerkiksi kerta, kun hänet kivitettiin ja raahattiin ulos kaupungista, uskovat kerääntyivät hänen ympärilleen ja nousi ja jatkoi matkaa kävellen. (Apt. 14:19-20) Arvelen, että kivittäjät eivät erehtyneet siinä että Paavali oli kuollut. Jospa hän kuoli, tuli temmatuksi taivaaseen ja rukouksen kautta parani ja palasi henkiin. Edesmennyt pappani kertoi minulle kerran kokemuksestaan taivaan porteilla. Hän kuuli kauneinta musiikkia ikinä ja olisi halunnut sisään. Hänet kuitenkin käännytettiin pois. Niinpä hän heräsi sydämen käynnistyttyä uudelleen ja jatkoi elämäänsä täällä. Taivaskaipuu kulki kuitenkin hänen mukanaan. Ehkäpä Paavalillekin kokemus iankaikkisuudesta toi Jeesuksen sovitustyön ja pelastuksen konkreettisemmaksi ja hän entistä enemmän puursi Jumalan työssä. Ehkäpä myös siksi arvostelu satutti häntä.
Se, että joku iloitsee vastoinkäymisistä, heikkoudesta ja kärsimyksistä kertoo, että hän on lähellä Jeesusta. Silloin ikuinen elämä on todellinen ja konkreettinen palkinto, johon huomio keskittyy. Kun siivoan hiki päässä, ei puurtaminen harmita, jos mielessä on palkkiona siisti koti, kun läheisiä tulee kylään. Odotan innolla yhteistä aikaa. Samoin kärsimys tässä ajassa on ohimenevää, jos huomio suuntaa tulevaan. Kaikki riitaisuus, suvaitsemattomuus, kiukku, juonittelu, panettelu, juoruilu, pöyhkeys ja kurittomuus liittyvät hyötyyn tai asenteeseen tässä ajassa. Jos huomio kohdistuu ikuisuuteen, se näkyy ajattelussa ja toiminnassa. Silloin en kilpaile muita vastaan, vaan Jeesuksen puolella!
Anna