Hyvää kiirastorstaita! Muistelemme tänään Jeesuksen viimeistä ateriaa ja ehtoollisen asettamista. Ensimmäisen ehtoollisen asetus oli lupaus siitä, että Jeesus antaa itsensä seuraajiensa puolesta. Myös Sakarjan kirjan teksti on täynnä lupauksia. Jumala lupaa koota kansansa, lunastaa heidät vapaiksi, kasvattaa suureksi kansaksi joka saa kulkea Jumalan omana. Molemmat lupeukset ovat toteutuneet, vaikka toisaalta odotamme vielä niiden lopullista täyttymystä.
”Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta, ja te saatte sen tuntea. Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teissä?”
Ettekö huomaa? – Siinä hyvä kysymys. Monesti huomaan olevani sokea kaiken tärkeimmälle toteuudelle. Arjen murheet tai kiireet vievät huomion ja keskityn kaikkeen epäolennaiseen. Televisiossa on ohjelmatyyppi, joka minua ärsyttää. Pudotuskisat. Haluaisin mieluummin, että jatkoon valittaisiin parhaat, sen sijaan että yksi kerrallaan tiputetaan heikoin. Huomaan kuitenkin, että sama ajattelu on alkanut hiipiä minuun. En tahdo olla porukan heikoin. Saatan verrata itseäni toisiin ja miettiä kuinka olla edustavampi. Se on kuitenkin itsekeskeistä ajattelua. Yritänkin ohjata ajatuksiani siihen, mihin Jumala on minut kutsunut. Silloin saan olla tukemassa ja nostamassa toisia. Näen Kristuksen ja saan arvoni häneltä. Silloin saan kokea Jumalan voiman!
Anna