Nämä korkeat itä tuntuvat vähän oudoilta. En ole koskaan kovin syvällisesti perehtynyt näihin. Joku on selittänyt, että lankeemuksen jälkeen ihmisen perimä alkoi pikkuhiljaa rappeutua, mutta tuossa vaiheessa se oli vielä sen verran hyvä, että korkea ikä oli mahdollista. Nykyään olisi nähtävissä, että perimä vain jatkaa rappeutumistaan ja esim. perinnöllisiä sairauksia tulee vain lisää ja lisää. Toinen selitys on että vuosi oli eri mittainen tai tässä puhutaan sukujen kantaisistä ja siten vuosien määrään mahtuu todellisuudessa useampi sukupolvi. Hauska näillä on spekuloida, mutta en tiedä, mitä tästä pitäisi lopulta ajatella.
Vähän myöhemmin Herra sanoo ihmisestä: ”Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta.” (1. Moos. 6:3) On mielenkiintoista, että nykytiedon mukaan ihmisen maksimaalinen elinikä on noin 120 vuotta. Tämä tieto löytyy mm. Ylen julkaisemasta jutusta parin vuoden takaa: https://yle.fi/aihe/a/20-10004017
”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan” (jae 12). Helposti sitä lankeaa kohdistamaan taistelunsa ihmisiä vastaan, vaikka taustalla vaikuttaakin hengellinen todellisuus. Mitäs, kun kohtaa ihmisen, joka vastustaa Jumalaa tai hänen tahtoaan? Olisiko oikea asenne nähdä jokainen ihminen Jumalan luomana ja rakkauden kohteena ja hahmottaa, että tuolla taustalla nyt vain vaikuttaa hengellinen todellisuus. Sen vaikutuspiirissä hänkin on tietäen tai tietämättään. Tulisiko siis kohdistaa rakkaus ja armo tähän ihmiseen ja taistelu noihin henkivaltoihin. Emme voi muokata kenenkään ajattelua uskomaan Jumalaa. Se on Pyhän Hengen työtä, jossa me saamme olla mukana. Löytyisikö tätä kautta rauha suhteessa erimieltä oleviin ihmisiin ja toisaalta oikea taistelun suunta.
Joka tapauksessa taistelussa sitä ollaan ja siihen tarvitaan Jumalan antama taisteluvarustus. Pysytään valveilla.
Topi