”Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet” (jae 1)
Vielä nykyäänkin monet kirjoittavat kirjoituksia siitä, mitä Jeesuksen aikana tapahtui. Yksi tällainen on juuri ilmestynyt ja paljon julkisuuttakin saanut kirja ”Jumalan synty — Isän ja Pojan kätketty historia”. Siinä kerrotaan, miten ajatus yhdestä kaikkivaltiaasta Jumalasta on aikojen saatossa kehittynyt ja on siis inhimillisten ajatusten tulos.
Muistan, kun Diakissa minulle opetettiin teologisia aineita. Minulla meni hermot. Yhdellä tunnilla nostin ehkä henkisesti opettajan rinnuksista seinälle ja vaadin häntä vastaamaan, että eikö niin, että tämä tutkimustieto johon vetoat ja jonka pohjalta opetat lähtee seuraavista ennakko-oletuksista:
Tieteellisessä tutkimuksessa:
- Jumalaa ei voi ottaa huomioon
- Ennustamista (profetiat) ei voi tapahtua
- Ihmeitä ei voi tapahtua
Pienen kiemurtelun jälkeen opettaja suostui myöntämään tämän. Ymmärrettävästikin tutkimuksen tulokset ovat aika erilaisia, kuin silloin, jos lähtökohtana on, että
- Jumala voi olla ja vaikuttaa
- Ennustamista (profetiat) voi tapahtua
- Ihmeitä voi tapahtua
Tieteenfilosofisesti molemmat lähtökohdat ovat yhtä relevantteja tehdä tieteellistä tutkimusta. Yleensä juuri nämä erilaiset maailmankuvalliset lähtökohdat tutkimukselle ovat taustalla erilaisissa tuloksissa. Sitten tuloksia esitellään uusimman tieteellisen tutkimuksen tuloksina ja ainoana totuutena. Olisiko rehellistä kertoa, että näistä lähtökohdista käsin, olen tullut tähän tulokseen ja toisista lähtökohdista voidaan tulla toisiin tuloksiin.
Itse luotan siihen, että lääkäri Luukas puhuu totta, kun hän vetoaa silminnäkijälähteisiin ja sanoo: ”Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa…” (jae 3)
On aika hätkähdyttävää, että ihmisen pahuuden tähden Herra ”katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.” Vaikea ajatella, että tämä tarkoittaisi sitä, että Jumala suoraan ajattelisi, että ei olisi pitänyt tehdä koko ihmistä. Ehkä tästä voisi lukea Jumalan syvän surun ja pettymyksen siitä, mitä ihminen teki hänen luomallaan elämällä ja maalla. Ihmiset kulkivat kauaksi Jumalan tahdosta ja rikkoivat itsensä, toisensa ja luomakunnan.
Eilen kirjoitin Ef. 6 liittyen kaiken taustalla vaikuttavasta hengellisestä todellisuudesta. Alussa ihminen sai Luojaltaan valtuutuksen ottaa maa valtaansa. Syntiinlankeemuksessa ihminen seurasi Saatanan juonta ja lähti käyttämään tätä valtuutusta irrallaan Jumalasta Saatanan kelkassa. Saatanasta käytetään mm. termiä ”tämän maailman jumala” (2. Kor. 4:4).
Kiitos Jeesus! ”…nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta.” (Joh. 12:31). Vaikka maailman meno näyttää pahalta, on hyvä olla Jeesuksen kelkassa, joka on syössyt tämän maailman ruhtinaan vallasta.