Joosefin ja hänen veljiensä omituinen leikki alkaa. Sitä on vaikea ymmärtää, mutta saamme vihjeitä syistä, kun muistamme, että Jaakobin perheessä vallitsi hyvin epäreilu tilanne. Hänellä oli lapsia neljän eri naisen kanssa, mutta vain Rakelin pojat Joosef ja Benjamin olivat hänelle todella tärkeitä. Ja lapset tiesivät tämän ja se oli osasyy siihen, että Joosef oli aikoinaan myyty orjaksi. Joosef oli ollut isänsä lempilapsi. Muiden poikien kohdalla se oli merkinnyt sitä, että he olivat koko elämänsä kaivanneet isänsä hyväksyntää sitä kuitenkaan koskaan täysin saamatta. Jaakobiakin voi ymmärtää, sillä hän oli alun perin halunnut mennä naimisiin vain Rakelin kanssa, mutta häntä oli petetty. Eipä ihme, että hänen oli vaikea suhtautua Lean lapsiin samalla tavalla kuin Joosefiin ja Benjaminiin. Orjattarien lapsista puhumattakaan.
Joosef ei paljasta itseään veljilleen. Sen sijaan hän syyttää heitä vakoojiksi ja heittää heidät kolmeksi päiväksi vankilaan. Syitä tähän voi miettiä. Tilanne oli hänestä varmasti hyvin outo. Aikaa oli kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta ja Joosef oli elänyt koko sen ajan Egyptissä. Hän kuului perheeseen, mutta oli kuitenkin vieras. Tässä kertomuksessa minua yllättää se, kuinka Joosef selvästi koki yhteyttä perheeseensä. Hänet oli kuitenkin erotettu perheestään jo lapsena ja se saa usein aikaan tunnesiteen katkeamisen. Joosefin kohdalla kahdentoista vuoden ikä oli kuitenkin riittävä juurruttamaan häneen Jaakobin pojan identiteetin. Joka tapauksessa ei ole ihme, että ristiriitaiset tunteet nousivat pintaan. Toisaalta hän halusi näpäyttää ja maksaa hieman takaisin, sillä aika kaivossa oli varmaan hyvin mielessä. Varmasti hän halusi vain nähdä, ovatko veljet muuttuneet vai alkaisivatko he esimerkiksi riitelemään keskenään. Joosef testasi jopa isäänsä, koska vaatimus Benjaminin lähettämisestä pakotti Jaakobin punnitsemaan omaa suhdettaan kaikkiin lapsiinsa. Tietenkin Joosef varmasti myös vain halusi nähdä loput perheenjäsenensä.
Jos (yli)hengellistän tämän luvun sisällön, niin se kertoo myös siitä, miten Jumala piti huolta Jaakobin perheestä. Jos he olisivat Joosefin tavoin aidosti luottaneet Jumalan huolenpitoon, niin heillä olisi ollut paljon vähemmän ahdistusta. Tietenkin oli ymmärrettävää pelätä outoa egyptiläistä. Tosiasia oli kuitenkin se, että vaikka he olivat keskellä nälänhätää, he saivat ilmaista viljaa.
Tässä on luku, jonka sisältöä on käytetty paljon ihmisten pelotteluun. Jos sinulla on selvittämättömiä asioita, niin muista, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä! Toki tämä on vakavaa tekstiä ja saattaa ymmärrettävästi pelottaakin. Voi olla, että koko toinen Tessalonikalaiskirje kirjoitettiin hälventämään niitä huolia, joita tämä ensimmäinen aiheutti. Paavalin pointti tässä luvussa taitaa olla kuitenkin vähän toinen. Ensinnäkin hän antaa ymmärtää, että eri ihmisillä on eri vuorokaudenaika. Ihmiset, jotka eivät tunne Jeesusta, ovat yöllä pimeässä, mutta kristityille hän sanoo näin: ”Te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.” Ne, joilla on vielä yö, nukkuvat tai viettävät yöllisiä ryyppäjäisiä, mutta me, jotka elämme jo päivää, valvomme ja olemme raittiita. Paavali siis kehottaa meitä elämään uskomme mukaisesti, ikään kuin Jumalan valtakunta olisi jo tullut. Ja kun teemme näin, niin Jumalan valtakunta on itse asiassa jo tullut. Tai kuten Hän sen itse sanoo: ”Meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo”. Sanoma Herran päivästä ei ole siis pelottelua, vaan kutsu mukautua jo nyt siihen todellisuuteen, joka kerran ilmestyy.
Marko