Tässä luvussa Joosefin elämä muuttuu. Vangista tulee käskynhaltija. Pinnalta katsoen tämä on klassinen ryysyistä rikkauksiin tarina, mutta peruskaavaan verrattuna tässä on omaleimaisia piirteitä. Peruskaavassa nimittäin kertomus päättyy rikastumiseen. Sankari saa prinsessan ja puoli valtakuntaa ja he elävät elämänsä onnellisina loppuun asti. Joosefin tarinan opetus on toinen. Se on kertomus siitä, miten Jumala oli Joosefin kanssa kaivossa, vankilassa ja Egyptin hovissa. Päämääränä ei ollut päästä hoviin, vaan olla Jumalan kanssa. Joosefin elämä päättyi rikkauteen, mutta vaikka hän olisi myöhemmin joutunut faraon epäsuosioon ja päätynyt takaisin vankilaan, niin suhteessa Jumalaan se ei olisi muuttanut mitään.
Toisella tavalla ajateltuna Joosefin tarina ei ole varsinaisesti kertomus hänestä, vaan siitä, miten Jumala pelasti Jaakobin suvun nälänhädältä. Tämä puoli asiasta alkaa tulla esiin tässä luvussa. Se myös antaa mielenkiintoisen näkökulman profetiaan. Jumala paljasti, että seitsemän vuoden päästä on tulossa nälänhätä. Tällaiseen asiaan voi suhtautua monella tavalla. Joosefin tapa oli valmistautuminen. Tämä muistuttaa Apostolien tekojen kertomusta vastaavasta tilanteesta (Apt. 11:27-29). Antiokialaiset saivat profetian tulevasta nälänhädästä ja he päättivät vastauksena avustaa Jerusalemin kristittyjä.
Olemme KohtaamisPaikassa pitäneet Jumalan kuuntelemista paljon esillä. Kuuntelu on tärkeää, mutta on myös tärkeää reagoida viisaasti siihen mitä on kuunneltu. Jumala ei lätise turhia, vaan kertoo meille asioita, jotta voisimme toimia Hänen työtovereinaan tässä maailmassa. Joosefin elämä on tästä hyvä esimerkki. Hän olisi voinut keskittyä nauttimaan omasta elämästään. Sen sijaan hän ryhtyi tarmokkaasti töihin ja sen ansiosta nälänhädästä selvittiin pienemmillä vaurioilla.
Tämän luvun otsikkona on Jumalan tahdon mukainen elämä. Seurakunta eli hellenistisen kulttuurin keskellä. Siinä oli paljon hyvää ja hienoa, mutta myös paljon sellaista, mikä oli jyrkässä ristiriidassa kristinuskon ja Jeesuksen opetusten kanssa. Mielenkiintoista kyllä, Paavali ei tässä luvussa mainitse ollenkaan epäjumalien palvelemista. Ehkäpä siksi, että se ei ollut seurakunnassa ongelma. Sen sijaan muut paikallisen kulttuurin tavat olivat. Siveettömyys ja muiden hyväksikäyttö tuntuivat varmasti tessalonikalaisten mielestä luonnollisilta asioilta. Paavali ymmärsi tämän ja siksi hän sanoikin, että jokaisen on opittava nämä asiat. Muutos lähtee siitä, että opimme näkemään asiat Jumalan näkökulmasta ja muutamme ajatteluamme, joskus jopa maailmankuvaamme.
Tämä sai minut ajattelemaan omaan aikaamme. Paavalin mainitsemat asiat ovat edelleen ajankohtaisia, mutta pohdiskelin, mitkä ovat sellaisia asioita, joita pidämme niin luonnollisina, että emme edes huomaa niiden olevan Jeesuksen opetusten vastaisia. Ehkä aikamme voimakkaasta yksilökeskeisyydestä usein seuraava oman onnellisuuden tavoittelu on sellainen asia? Myös suhde rahaan ja omaisuuteen on asia, jota kannattaa pohtia.
Marko