Mukavan päivän ja yhteisen ruokailun jälkeen Joosefin veljien maailma romahtaa. Paluumatkalla Benjaminin hallusta löytyy hopeamalja ja häntä uhkaa orjuus. Nyt punnitaan veljesten uskollisuus isäänsä ja Benjaminia kohtaan. Minusta vaikuttaa siltä, että heitä enemmän kauhistuttaa palata takaisin kotiin ilman Benjaminia. Varsinkin tietysti Juudaa, joka oli vannonut Jaakobille pitävänsä Benjaminista huolta oman henkensä kaupallakin. Kun mietin tätä asiaa, niin luulen, että veljekset jotenkin tajusivat, että tämä on lavastus ja ainoa mahdollinen lavastaja on tuo kummallinen egyptiläinen. Mutta eivät he sitä oikein voineet ääneenkään sanoa, eikä asiassa ollut toisaalta mitään järkeä. Joten heidän päänsä oli varmasti aivan sekaisin.
Draama on siis huipussaan, mutta jäin miettimään, että mitä tästä voisi nyt sitten oppia tai mihin edes samaistua. Luulen, että eniten tarttumapintaa löytyy Juudan puheesta. Hän oli antanut Jaakobille lupauksensa ja nyt hän lunasti sen tarjoutuen jäämään orjaksi Benjaminin sijasta. Minusta tuntuu, että nykyään ajatellaan, että lupaukset ovat ehdollisia. Tärkeintä on uskollisuus omalle itselle ja hyvinvoinnille, ja jos ne ovat uhattuina, niin mahdolliset lupaukset unohtuvat. Raamatussa lupaus on lähtökohtaisesti sitova. Toki siitä löytyy paljonkin esimerkkejä lupausten rikkojista, mutta tuollainen käytös tuomitaan aina.
Tässä luvussa palataan tuttuun aiheeseen. Paavali kertoo, että Herran päivä ei ole välittömästi käsillä. Yksi merkki sen tulemisesta on vääryyden ihminen, jota luvun otsikossa nimetään antikristukseksi. Tämän luvun perusteella kyse ei ole niinkään Jeesuksen vastustamisesta kuin ”vaihtoehtoisesta messiaasta”, joka korottaa itsensä kaiken yläpuolelle, tehden tunnustekoja ja ihmeitä. Pinnallisesti katsoen häntä siis voisi luulla Jeesukseksi, mutta olemukseltaan hän on täysi vastakohta, ja siksi häntä nimitetäänkin anti- eli vastakristukseksi. Luulen, että tunnistamista helpottaa se, että mietimme Jeesuksen kiusauksia. Minkälainen Jeesuksesta olisi tullut, jos Hän olisi langennut niihin kaikkiin? Ainakin seuraavat asiat tulevat mieleen:
-
Hänen identiteettinsä perustuisi tekoihin, ei Jumalan ilmoitukseen.
-
Tunnusteoilla ja ihmeillä olisi tarkoitus korostaa tekijäänsä, ne eivät olisi merkkejä Jumalan valtakunnan tulemisesta, vaan pelkkiä temppuja.
-
Valta ja asema ovat hänen toimintansa keskeinen tavoite.
Oikeaa ei erota väärästä näyttävyyden perusteella. Siksi tämä luku kannustaa todella perehtymään Jeesukseen, Hänen luonteeseensa ja sanomaansa.
Marko