Jumala uudisti käskynsä ja lupauksensa Mooseksen kautta israelilaisille. Hän kertoi olevansa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, joille hän antoi lupauksen Kanaaninmaasta. Hän kertoi myös, mitä tulee tekemään:“Nyt saat nähdä, mitä minä teen faraolle: vahva käteni pakottaa hänet päästämään israelilaiset. Hän suorastaan ajaa heidät pois maastaan” (1). “Minä vien teidät siihen maahan, jonka vannoin antavani Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Minä annan sen teille perintömaaksi, minä, Herra” (8). Mooses ei oikein vieläkään jaksanut uskoa Jumalaan ja näihin tuleviin tapahtumiin, eikä saanut orjuuden näännyttämiä israelilaisiakaan kuuntelemaan häntä. Mooses tarvitsi edelleen lisää tukea ja rohkaisua: “Minähän tuskin osaan suutani avata. Kuinka siis farao kuuntelisi minua?” (30)
Eipä Mooses tainnut vielä edes aavistaa, että saa olla kansan johtajana vielä 40 vuotta eikä pääse maaliin luvattuun maahan. Mooses kuoli 120- vuotiaana todennäköisesti Aabrahamin tavoin elämästä kyllänsä saaneena. 5. Moos. 34 kerrotaan, että Herra näytti hänelle ensin koko luvatun maan ja hautasi sitten hänet laaksoon, eikä kukaan ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa tähän päivään mennessä.
Tiituksen rooli ja tehtävä oli samankaltainen Timoteuksen kanssa. Titus oli ollut Paavalin ja Timoteuksen työtoverina lähetystyön alkuajoista lähtien (Gal 2:1,3). Nyt Paavali oli jättänyt Tiituksen Kreetalle organisoimaan sinne syntyneiden seurakuntien elämää. Luvun alussa hän muistuttaa Tiitusta omasta tehtävästään, jonka tavoitteena oli auttaa ihmisiä uskoon ja tuntemaan totuuden, Jeesuksen, ja elämään ikuisen elämän toivossa. Tämän hedelmänä olisi pyhä ja uhrautuvainen elämäntapa. Tätä työtä hän rohkaisee ja ohjeistaa Tiitusta jatkamaan. Iso ongelma oli juutalaisuudesta kääntyneet harhaanjohtajat, jotka villitsivät opeillaan perheitä lähinnä oman voiton toivossa. Nämä johtajat oli pysäytettävä, sillä vaikka he väittivät tuntevansa Jumalan, niin elämäntavallaan ja teoillaan he kielsivät hänet. Paavali innostuu näitä kuvaillessaan lainaamaan kreetalaista profeettaa, joka on sanonut kreetalaisista seuraavaa: “Petturi Kreetan mies, peto ilkeä, ahne ja laiska.”.
Tituksen tehtävänä oli uusien johtajien eli vanhimpien nimittäminen. Heille Paavali antaa samankaltaiset laatukriteerit kuin Timoteuksellekin vastaavassa tehtävässä (1. Tim. 1:3). Johtajat ovat aina esikuvia ja siksi heiltä odotetaan paljon. Oikean opin tuntemisen ja opettamisen lisäksi johtajien arjen ja perhe-elämän pitäisi myös sujua kristillisen elämäntavan ja opetuksen mukaisesti. Kaitsijan vaatimukset ovat vielä kovemmat. Sekä kielteiset että myönteiset ominaisuudet on tarkasti listattu. Vieraanvaraisuus, hyväntahtoisuus, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä ovat piirteitä, joita tulisi tavoitella.
Huomasin Kotitalo 2-2025 lehdessä mielenkiintoisen määritelmän johtajasta. Mietin samalla Paavalin elämää ja jotenkin hän tuntuisi sopivan aika hyvin myös nykyajan johtajaksi.
“Paras johtaja ei ole täydellinen, mutta hänellä on halu oppia ja kuunnella ympärillä olevia ihmisiä sekä tahto kehittyä ja olla aidosti läsnä. Johtaja saa näyttää haavoittuvuutensa ja keskeneräisyytensä. Hyvä johtaja on arvopohjainen, empaattinen, ihmislähtöinen, oikeudenmukainen, vastuullinen ja tavoitteellinen. Pidän tärkeänä, että johtaja saa ihmiset mukaan yhteisten tavoitteiden taakse, osaa kannustaa ja innostaa, antaa rakentavaa palautetta ja näyttää itse esimerkkiä arvopohjasta. Hyvä johtaja kykenee viestimään selkeästi yhteisen päämäärän ja strategiset tavoitteet.” (Martta-liiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä, Kotitalo 2-2025)
Juha