Jumala antoi selkeän roolin Moosekselle ja Aaronille. “Minä asetan sinut Jumalaksi faraolle ja veljestäsi Aaronista tulee sinun profeettasi.” Sitten alkoi voimien mittelö, Herran ja Egyptin epäjumalien välillä. Mooses kohotti sauvaansa ja vitsaukset alkoivat, joihin Egyptin loitsijat ja noidat pyrkivät vastaamaan tekemällä samoin ja onnistuivatkin siinä. Jumala kuitenkin vakuutti sanoillaan Moosesta, että Hänen on voitto ja sen myötä israelilaisten orjuus loppuu.
“Sitten minä nostan käteni Egyptiä vastaan ja rankaisen sitä ankarasti ja vien väkeni, oman kansani, pois Egyptistä. “Kun minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien kansani sieltä pois, egyptiläiset ymmärtävät, että minä olen Herra” (5). Nämä Jumalan sanat kertovat hänen uskollisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, säälistä ja rakkaudesta kansaansa kohtaan.
Edellisessä luvussa annettiin johtajille laatukriteerit, ja nyt seuraa ohjeita myös seurakuntalaisille, sekä vanhoille ja nuorille että miehille ja naisille. Kukaan ei pääse helpolla, jos haluaa elää kunniallisesti eli noudattaa korkeita eettisiä periaatteita, olla rehellinen ja elää rakkaudellisesti Jumalan kunniaksi. Nuhteettomuuden ja esimerkillisen kristillisen elämän tulisi nousta kaikille näkyviin kreetalaisen kulttuurin huonon elämäntavan keskeltä. Sen lisäksi on vaalittava apostolista oppia ja kyettävä myös terveellä opetuksella sekä kumoamaan vastustajien väitteitä että rohkaisemaan uskovia.
Miten sitten onnistua elämään terveen opin mukaisesti ja oppia elämään ihmisiksi? Kukaan ei voi näitä edellämainittuja ohjeita täysin toteuttaa, ja niitä lukiessa tulee varmaan taakkaa harteille. Kuitenkin korkealle nostettua rimaa ja ihanteita ei kannata heti madaltaa, vaan ne voivat olla tavoitteena, joita kohden pyritään. Jeesuskin kannusti meitä osoittamaan rakkautta Jumalaa kohtaan olemalla kuuliainen. Vastauksena on tarjolla varsin tuttuja juttuja kuten Raamattu ja rukous. Paavalin ohjeen mukaan tulisi myös tsempata eli harjoittaa itseään oikeaan uskoon, pyhyyteen ja jumalisuuteen (1.Tim 4:7). Apua tässä prosessissa löytyy kristittyjen yhteydestä Hepr 10:24:” Pidetään toisistamme huolta ja kannustetaan toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.”
Kun sitten uupumus tai ahdistus yllättää, niin tarjoaisin tähän ajatuksen armopohjaisesta realismista. Paavali kiteytti sen hyvin sanoen, että Jumalan armosta olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. (1.Kor 15:10) Hän tunsi itsensä ja oman rajallisuutensa hyvin, mutta vielä paremmin hän tunsi rakastavan Jumalan armon, joka oli hänen voimansa. Jumalan armo eli hänen ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme olkoon meidänkin voimamme, ilomme ja lohtumme. Kelpaamme hänelle keskeneräisinä ja voimme oppia armosta käsin elämään ja rakastamaan itseämme sekä muita Jumalan lapsina ja Jumalaa yli kaiken.
Juha