Kaikkien vitsausten keskellä faarao osoitti jonkin verran pehmentymistä, mutta aina lopulta hän paatui. Lähtöprosessi etenee varsin hitaasti, mutta hallitusti Jumalan suunnitelman mukaan. Vitsaukset jatkuvat…
“Nyt minä tunnustan tehneeni väärin. Herra on oikeassa, ja minä ja kansani olemme väärässä. Rukoilkaa Herraa, sillä me emme enää kestä Jumalan jyrinää ja rakeita. Minä lähetän teidät pois, ette saa enää jäädä tänne” (27-28). Mooses vastasi:” Mutta minä tiedän, että sinä ja hoviväkesi ette vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa” (30).
Onpa jotenkin positiivinen kirje. Eivät ole vastustajat ja pilkkaajat paikalla häiritsemässä, vaan rakkaat ystävät ja työtoverit saavat kohdata toisensa kirjeen välityksellä. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha ovat läsnä.
Mukava havaita, miten hienosti Paavali osoittaa ystävyyttään ja työtoveruuttaan kauniin sanoin. Hän rohkaisee Filemonia tuomalla esiin kaiken sen hyvän, mitä hän on kuullut Filemonin elämästä ja sen hedelmästä. Paavali kertoo myös rukoilevansa Filemonin puolesta. Ystävää voi myös haastaa. Rakkauden nimissä Paavali esittää vetoomuksen ottaa vastaan hänen hengellisen lapsensa, Filemonin Onesimos-orjan, samalla veljellisellä rakkaudella, mitä hän on muillekin osoittanut. Ystävää olisi myös hyvä tavata ihan “livenä” ja siksi hän pyytää jo majapaikkaa mahdollisen vierailun ajaksi.
Luvusta voinee tehdä sen johtopäätöksen, että Filemon oli suhteellisen varakas kristitty. Hän omisti orjia ja talon, jonka hän oli antanut kristittyjen kokoontumispaikaksi. Voisikohan Filemonia pitää yhtenä esimerkkinä siitä 2. Tim 2:17 kasvun päämäärästä, jossa pyhien kirjoitusten avulla kasvetaan täydellisiksi Jumalan ihmisiksi ja kaikkeen hyvään kykeneviksi?
Juha