Tässä luvussa ottaudutaan aiemmissa luvuissa jo mainittuun Melkisedekiin. Melkisedek oli Saalemin kuningas ja korkeimman Jumalan pappi. 1 Ms 14 luvussa kerrotaan hänestä ja Abra(ha)min kohtaamisesta. Melkisedekistä ei oikein tiedetä tarkoin. Joku on jopa sanonut, että hän on ollut jonkinlainen Jeesuksen ilmentymä tai Jeesus itse.
Raamatussa mainitaan ja tässäkin luvussa on tekstiä Leevin suvun pappeudesta, lisäksi on Aaronin pappeus ja vielä tuo kummallinen Melkisedek. UT:n puolella on yleisen pappeuden ajatus, jossa kaikki Jeesuksen omat voivat palvella pappeina. En osaa näitä pappeusasioita avata enempää.
Jeesuksen pappeutta verrataan tässä luvussa Melkisedekin pappeuteen, jossa pappeus ei kulje suvussa. Jeesuksella on katoamaton pappeus, joka pysyy iäti. Jeesuksen kertakaikkinen uhri riittää, uhrimenoja ei enää tarvita. Jeesuksen ylipappeus on laadultaan sellainen, jota juutalaiset tavoittelivat: pyhä, viaton, tahraton, syntisitä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut (jakeet 26–27).
Ajattelin tätä kirjoittaessani, että Jeesus kestää aikaa. Hän on sopiva kaikille sukupolville, kaikille kansoille. Kaikkeen Jeesus on vastaus, vaikka kysymystä ei edes osattaisi muotoilla. Täydellinen syvin tyydyttyneisyys on ainoastaan Jeesuksessa.
Kiitän osallisuudesta Jeesukseen Pyhän Hengen kautta, vaikken tätä syvimmiltään ymmärräkään, mutta elän tästä. Iloa Jeesuksesta tähän päivään ja koko kesään.
Pirkko