Sananlasku sanoo, että ”kauppa se on, mikä kannattaa”. Tekoälyn mukaan kyseessä on vanha suomalainen sananlasku. Edelleen tekoäly toteaa, että ”sanonta kuvaa kaupankäynnin ikuista luonnetta ja sen merkitystä taloudelliselle toiminnalle”.
Enpä ollut aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten negatiivisen kuvan Ilmestyskirja antaa kauppiaista ja heidän tulevasta kohtalostaan. Kaupallisen koulutuksen saaneena tuo kuva vaikuttaa varsin kohtuuttomalta, koska länsimainen elämänmuoto perustuu hyvin pitkälti ihmisten erilaisten tarpeiden tyydyttämiselle vaihdannan ja kaupankäynnin avulla. Onko tässä kyse siitä, että tässäkin suhteessa asiat menevät yli kohtuuden rajan? Palautuuko tämä Jeesuksen sanoihin Jumalasta ja mammonasta (Matt. 7:24): ” Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”
Ymmärrän tämän kohdan niin, että kauppiaat ovat ajatelleet vain itseään ja omaa etuaan. Eivät he ihmisryhmänä ole sen kummempia kuin muutkaan. Kuten Paavali toteaa:
-
- ”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” (Room. 3:22b-23)
- ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room 6:23)
Jumalan pelastussuunnitelma koskee kaikkia, myös kauppiaita.
Pekka