Lopun ajan tapahtumien kuvaus on aikamoista luettavaa. Mikä on sinun ja minun osa tai vastuu näissä tapahtumissa? Itse tapahtumille emme voi mitään. Jakeessa 20 sanotaan, että rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella tai sapattina? Estäisivätköhän sapattisäädökset mahdollisuutta suojautua? Entä tuo talvi? Ainahan taitaa jossain päin maailmaa olla talvi. Vai tarkoittaako tämä rukousaihe, ettei Lähi-Idässä olisi tuolloin talvi. Tässä on siis silti vastuumme yksi ulottuvuus.
Pohdin ajan merkkien seuraamista. Ihan selvästi tässä opetetaan, ettei Jeesuksen toinen tuleminen ole minkäänlainen vaivihkainen tapahtuma niin, että Hän olisi jossain päin muka maan päällä ilman, etteikö siitä kaikki tietäisi. Tuleminen vaikuttaa tämän luvun kuvauksen perusteella olevan niin näkyvä, ettei se jää kenellekään missään epäselväksi.
Osamme ajan kuluessa ja odottaessa Jeesusta on seurata Häntä, pitäytyä Hänen Sanassaan, pysyä uskovien yhteydessä. Arvelen, että ehkä noina (vai pian näinä) epäjärjestyksen aikoina voi korostua omaisuuden yhteys ja toisten auttaminen, brunssi- ja lunssikirkot. Tätä voi opetella vaikka heti tilaisuuden tullen. -Pirkko