Tässä luvussa on vertaus talenttien saamisesta ja niiden avulla busineksen tekemisestä. Se, joka sai vähiten, ei osannut sijoittaa viisaasti, vaan pyrki säilyttämään edes sen, minkä oli saanut, että saa saamansa pidettyä tallessa. Minua on usein kummastuttanut tuon varovaisen palvelijan ankara kohtelu.
Luin hiljattain jo edesmenneen rovasti Toivo Lemmetyisen kirjaa Lähellä Isää (1989). Siinä hän viittasi piispa Nikolaisen tulkintaan tästä vertauksesta. Kyse ei olisi vastakkainasettelu ahkeruuden ja laiskuuden välillä, vaan riskejä ottavan rohkeuden ja varovaisuuden välillä. Varovaisuus haluaa varmistaa vain oman elämänsä. Vastuunsa tuntevalle uskotaan enemmän. Johtopäätös olisi piispan mukaan, että sellainen uskonnollisuus, joka pyrkii suojelemaan vain itseään, kuihtuu ja kuolee pois. Tämä tulkinta tuo tähän vertaukseen yksilöä laajempaa sovellusta.
Mitähän riskejä ottava rohkeus voisi tarkoittaa? Voisimmeko vaikka lahjoittaa omastamme hiukan rohkeammin ja katsoa, miten Isä pitää huolta? Voisimmeko vaikka rukoilla ihan vieraan ihmisen puolesta itselle vieraassa ympäristössä? Voisimmeko vaikka …., mutta ei välttämättä yksin vaan yhdessä? – Pirkko