Jeesus jatkaa edellisen luvun opetustaan maailman vihasta häntä ja hänen opetuslapsiaan kohtaan. Hän palaa myös laajemmin edellisen luvun lopussa mainitsemaansa Puolustajaan, Totuuden Henkeen. Jeesus myös kertoo murheesta, jotka hänen opetuslapsensa tulisivat pian kohtaamaan, mutta myös siitä, miten heidän murheensa muuttuisi iloksi. Jälleen Jeesus rohkaisee opetuslapsiaan rukoilemaan ja turvautumaan häneen, joka on voittanut maailman ja joka lupaa heille rauhan maailman kaikkien ahdistusten keskelle.
Opetuslapsilla oli vaikeuksia ymmärtää, mistä Jeesus puhui. Kuitenkin luvun lopussa he toteavat, että ”Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.” (jae 30) Tämä oli varmaankin tärkein ja keskeisin asia, joka heidän piti tässä kohtaa ymmärtää, koska Jeesus palaa tähän jäähyväisrukouksessaan (Joh. 17:6-8). Eivät he kuitenkaan ilmeisesti oikeasti ymmärtäneet kaikkea sitä, mistä Jeesus vaikkapa tässäkin luvussa puhui, mikä tulee ilmi myöhemmin, kun tapahtumat etenevät.
Ymmärrämmekö me, mitä Jeesus on puhunut ja opettanut? Ainakin oma kokemukseni on, että välillä ymmärrän ja välillä en. Sen vuoksi on hyvä seurakunnassa ja uskovien ystävien kanssa keskustella Raamatusta ja niistä asioista, jotka mietityttävät. Tätä voisimme tehdä ehkä enemmänkin.
Pekka