Tässä luvussa Paavali antaa paljon hyviä ohjeita antamiseen. Hän oli pian palaamassa Korintin seurakuntaan, joka oli saanut alkunsa hänen toisella lähetysmatkallaan. Korintti oli maakunnan pääkaupunki ja merkittävä satamakaupunki.
Aiemmassa kirjeessään Paavali kehotti korinttilaisia säästämään rahaa viikoittain, jotta he voisivat lahjoittaa Jerusalemin seurakunnalle. Ilmeisesti he olivat toimineet ohjeen mukaisesti, sillä Paavali oli kuullut tästä ja kehui heitä Makedoniassa ollessaan. Edellisestä kirjeestä oli kulunut jo noin kaksi vuotta, ja Paavali tiesi, että seuraava vierailu voisi jäädä lyhyeksi. Siksi rahojen tuli olla valmiina heti hänen saapuessaan.
On mahdollista, että osa varoista oli pankissa keräämässä korkoa tai sidottuna omaisuuteen, joten Paavali varoittaa heitä etukäteen. Parin vuoden aikana kerätyistä rahoista luopuminen olisi varmasti tuntunut raskaalta.
Antamisesta Paavali esittää useita tärkeitä näkökulmia. Jumala on siunannut meitä omaisuudella, jotta meillä olisi riittävästi tehdä hyvää. Kylvämällä paljon saamme myös niittää paljon. Lahjoittamalla enemmän mahdollistamme sen, että Jumalan valtakunnan työtä voidaan tehdä laajemmin, ja samalla autamme niitä uskonveljiä ja -sisaria, joilla on vähemmän.
Jumala siunaa antamisemme, ja sen kautta kasvamme vanhurskaudessa. Antamalla ylistämme Jumalaa ja osoitamme kuuliaisuutta Kristukselle. Paavali antaa tunnettun kehotuksen:
”Antakoon kukin, mitä sydän vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Herra rakastaa.”
Tämä kohta herättää kysymyksen: kuinka voin antaa iloisesti ja reilusti? Se muistuttaa minua antamisen syistä. Kylvän siemeniä Jumalan työhön, osoitan kuuliaisuutta Kristukselle, kasvan oikeaan suuntaan ja harjoitan kristittyjen yhteyttä. Jumala on siunannut minua sillä omaisuudella, joka minulla on, ja sen kautta voin siunata muita – ja tulla itse siunatuksi.
Elli