Minua puhuttelee erityisesti Paavalin tapa käsitellä ylpeyttä ja asemaa. Paavali oli saanut Jumalalta tehtävän julistaa evankeliumia, ja Jumala oli hänen työnsä kautta synnyttänyt Korinttiin ja moniin muihin paikkoihin seurakuntia. Paavalin saavutukset olivat merkittäviä, ja sen voi huomata esimerkiksi siitä, kuinka suuri osa Uuden testamentin kirjeistä on hänen kirjoittamiaan.
Juuri siksi hänen sanansa Korintissa esiintyvään toisenlaiseen johtajuuteen ja ylpeyteen ovat painavia. Ihmisten omat järjenpäätelmät voivat kumota Jumalan tuntemisen, ja omia saavutuksia saatetaan käyttää mittarina, jolla muita verrataan, sen sijaan että mitattaisiin Jumalan asettamien standardien mukaan. Paavali tekee selväksi, ettei hän ylitä toimivaltuuksiaan puhuessaan Korintin seurakunnalle tiukoin sanoin, sillä seurakunnan ohjaaminen kuuluu Jumalan hänelle antamaan tehtävään. Olihan hän itse ollut perustamassa kyseistä seurakuntaa.
Tiukan kritiikin vastaanottaminen tuntui varmasti raskaalta korinttilaisista. Paavali myös vakuuttaa, ettei hän ole rohkea vain kirjeissään, vaan on valmis olemaan yhtä suorasukainen myös kasvotusten.
Paavalin asenne ei kuitenkaan ollut sellainen, että hän olisi vähätellyt omaa työtään sanomalla: “en minä ole mitään tehnyt, kaikki on Jumalan työtä.” Hän arvosti sekä omaa että muiden työtä, jota tehtiin Jumalan valtakunnan hyväksi, ja saattoi olla siitä terveellä tavalla ylpeä. Samalla hän tunnusti, että kaikki hedelmä syntyy Jumalan voimasta.
Paavali toivoo, että korinttilaisten uskon kasvaessa myös hänen työnsä heidän keskuudessaan saisi yhä laajemman vaikutuksen. Tämä haastaa myös minut. Toivon, että oppisin arvostamaan enemmän sitä työtä, jota muut tekevät Jumalan valtakunnan eteen, ja tekemään itse työtä, josta voin olla hyvällä tavalla ylpeä – Jumalaa kunnioittaen.
Elli