“Miten tuo koiranraato saa kirota Herraani ja kuningastani?”
Näissä luvuissa kuvataan mielenkiintoisella tavalla eri ihmisten ja sukujen tapaa suhtautua Daavidiin. Pinnan alla piilleet jännitteet ja häikäilemätön opportunismi tulevat esiin. Pohdin sitä, kuinka Daavid ei lähde taistelemaan tai väittelemään kenenkään kanssa, vaan ottaa herjauksetkin ikäänkuin Jumalan kädestä. En siis usko, että Jumala olisi lähettänyt varsinaisesti Simeitä kiroamaan Daavidia, mutta Daavid luotti, että Jumala pitää huolen oikeuden toteutumisesta, ja että Jumala vielä korottaisi Daavidin kunniaan, jos se olisi hänen tahtonsa.
Absalom toimii pöyristyttävällä tavalla ja toteuttaa kenties tietämättään Natanin 12 luvussa antaman ennustuksen: hän tekee keskellä päivää sen, minkä Daavid oli tehnyt pimeydessä.
“Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”
Jaakobin kirjeen toisen luvun jakeen 14-26 ovat ilmeisesti olleet kristityille monessakin ajassa haastavat, sillä ne yksinään tuntuvat olevan ristiriidassa sen ymmärryksen kanssa, että pelastumme yksin uskosta, Jeesuksen ristintyön ansiosta. Minulla ei ole tähän syvempää teologista viisautta, mutta haluan pohtia tätä ääneen. Saa tulla jatkamaan keskustelua naamakkain!
Ensinnäkin ajattelen tämän kirjeen kohdalla sitä, että se on osa Uuden testamentin kaanonia: se ei yritä itsekseen kattaa tyhjentävästi koko kristinuskon sanomaa tai yksinkertaisesti kerrata, mitä muut kirjat ja kirjeet jo kertovat. Päinvastoin, sillä on oma tehtävänsä ja viestinsä, joka on otettava yhdessä muiden kirjeiden kanssa. Toisekseen mietin usein, miten vaikeat kohdat kääntyvät käytännön elämään, erityisesti jos niiden ajatuksen kääntää ympäri. Jos joku häikäilemättömästi ja surutta käyttää hyväkseen valtaa ja ihmisiä, lietsoo väkivaltaa ja nyrpistää nenäänsä muiden tarpeille, kuulostaako se siltä, että suhde Jeesukseen elää ja voi hyvin? Elämä, jossa arvot ja toiminta ovat syvässä ristiriidassa on aika luonnollisesti oire siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Enemmän tai vähemmän ristiriitoja löytyy varmasti meidän kaikkien elämästä. Jaakob ei kuitenkaan ole tässä ensisijaisesti huolissaan uskosta, jonka leposyke on hieman vinksallaan, hän varoittaa uskosta, joka on kertakaikkiaan kuollut.
Minua tällaiset kohdat auttavat, vähän niin kuin silmälasiliikkeestä tuleva muistutus, että olisi aika käydä näöntarkastuksessa. Lisäksi ne muistuttavat siitä, että usko todella on meissä vaikuttava väkevä voima, joka saa muuttaa meitä sisältä. Kaikkein sotkuisimmillakin ihmissuhteillani on toivoa! Herra voi tehdä työtä minussa, jopa sokeissa pisteissäni! Kaikkein heikoinkin usko voi vähän kerrallaan tuoda elämää ja Jumalan valtakuntaa ympärillemme.
Tiedän, että monissa nämä kohdat herättävät ennemmin ahdistusta. Vanhaa viisautta mukaillen: sillä, joka huolehtii uskonsa kunnosta on aika hyvällä varmuudella kohtuullisen hyvin voiva usko. Voimme levätä turvallisella mielellä Jeesuksen pelastustyössä ja opetella tuntemaan Jumalan rakkautta ja armoa.
Jeesus, auta minua luovuttamaan ihmisten kesken käydyt taistelut sinun käsiisi. Anna minulle viisautta nähdä, milloin puhua ja milloin olla hiljaa. Tahdon myös pyytää, että muutat minua sisältä: anna uskon elää niin, että se saa myös näkyä elämässäni ja tuoda valtakuntaasi ympärilleni. Kiitos, että kaiken keskellä sinun ikuinen hyvyytesi ja rakkautesi ympäri minut.
Ada