“Tällä kertaa ei Ahitofelin neuvo ole hyvä.”
Kenen ajamana Absalom lähti kapinaan? Oman katkeruuteensa ja kunnianhimonsa. Kuka esti Absalomin voiton? Husai, Daavidin kaksoisagentti. Samaan aikaan Jumala ottaa vastuun ja kunnian molemmista. Raamattu maalaa meille kuvan, jossa molemmat ovat samaan aikaan jollain tavalla totta. Se kieltäytyy tiivistämästä historian ja todellisuuden luonnetta helppoon iskulauseeseen tai yhden rivin matemaattiseen kaavaan. Kun ajattelen tätä, se tuntuu minusta oikeastaan aika hyvältä. Elämä ja maailma ovat paljon monisyisempiä juttuja.
Absalomin vallankaappausyritys ei syntynyt tyhjästä: oli paljon ihmisiä, jotka halusivat horjuttaa tilannetta, ja se saavat haluamansa. Jännite purkautuu. Jumala ei kuitenkaan jätä Daavidia Absalomin armoille, vaan antaa Absalomin joutua ratkaisevalla hetkellä harhaan.
Juuri, kun olen edellisen Jaakobin kirjeen luvun kohdalla pohtinut uskon terveystarkastusta, tämän luvun teksti tulee vauhdilla kohti. “Täydellinen se, joka ei hairahdu puheissaan”. Niinpä niin, tämä palkinto ei tule ainakaan allekirjoittaneelle. Haastan tässä itseäni ja kanssa uskovia pohtimaan hyvin tarkkaan sitä, miten puhumme, erityisesti ihmisitä, jotka meitä haastavat tai suututtavat. Joskus voi tulla jopa sellainen olo, että voimme puhua mitä sattuu ihmisistä, jotka toimivat meidän mielestämme väärin, erityisesti, jos kyseessä on tunnettu henkilö tai joku välittömän elämänpiirimme ulkopuolelta. Kuitenkin “ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeä ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä…”. Uskon, että meidät on kutsuttu erottautumaan myös siinä, että etsimme viisauden, rauhan ja jopa lempeyden sanoja, myös silloin kun tuomme esiin epäkohtia. Huomaan myös, että on vaikeaa etsiä yhteyttä ihmisen kanssa, josta on puhunut häijysti. Sanat hajottavat, vaikka toinen ei olisi kuulemassa.
Herra, auta minua luottamaan tiukkojenkin tilanteiden keskellä, että sinulla on kaikessa viimeinen sana. Sinun kädessäsi en koskaan ole täysin ihmisten tai olosuhteiden armoilla. Herra, näet myös, että tarvitsisimme tässäkin ajassa erityistä viisautta siihen, miten puhumme. Anna meille sanat, jotka pitävät kiinni totuudesta ja pitävät tietä auki rauhalle ja yhteydelle.
Ada