“Amasa ei osannut varoa Joabin toisessa kädessä olevaa miekkaa”
Tämän päivän Samuelin kirjan teksti tuo minulle mieleen Tuomarien kirjan, jossa on välistä melkein maailmanlopun meininki: koko Israelin yhtenäisyys rakoilee, Joab pistää katalasti vasemmalla kädellä omiaan ja melkein päädytään piirittämään omaa kaupunkia. Luvussa toistuu myös toinen Vanhassa testamentissa kiertävä teema, neuvokas nainen, joka pelastaa tilanteen.
Mitä nämä teemat voivat puhua meille tänään? Ainakin siitä, että Jumala on valinnut raskaan reitin valitessaan toimia yhdessä meidän ihmisten kanssa. Edes luvatun kansan kultaisina aikoina ei tunnu löytyvän riittävän oikeamielistä porukkaa johtamaan kansaa, että vältyttäisiin turhalta väkivallalta ja väärinkäytöksiltä heti, kun kuninkaan silmä välttää. Toisaalta yllättävät yksilöt voivat Jumalan käytössä toimia ratkaisevilla paikoilla käänteentekevinä voimina. Meidät on onneksemme kutsuttu elämään ei omassa viisaudessa ja voimassa (ja rikkinäisyydessä), vaan saamme rukoilla avuksemme Pyhää Henkeä.
“Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.”
Tänään siirrymme lukemaan Pietarin kirjeitä. Havahduin melko vastikään ihmettelemään sitä, miten mieletöntä on, että meillä on kaksi Pietarin kirjoittamaa (tai sanelemaa) kirjettä. Päädyin lukemaan Pietarin kirjeistä käydystä keskustelusta ja taustoista jonkin verran, ja olen tosi innoissani, kun pääsen niitä kommentoimaan!
Pietarin kirjeen ensimmäinen luku on täynnä kosmisen mittaluokan teologiaa, eli jos joku joskus haastaa ja kysyy “missä niin lukee” niin tämä on hyvä paikka aloittaa etsiminen.
Tänään pysähdyin kuitenkin pienen sanan “laupeus” kohdalle. Se on sana, joka minulle ei ole tarkoittanut oikein mitään, sillä sitä ei käytetä arkikielessä. Olen ehkä mieltänyt sen tietynlaisena “kunnollisuutena”; kunnollinen samarialainen teki niin kuin piti ja Jumala on kunnollinen ja siksi suvaitsee meitä ihmisraasuja. Siksi olinkin todella yllättynyt, kun minulle selvisi, että niin kreikan kuin hepreankin “laupeudeksi” käännettävät sanat voidaan englanniksi kääntää sanalla “compassion”, myötätunto! Laupeus ei olekaan mitään pintapuolista hyvistelyä, vaan siihen liittyy syvä, ytimistä nouseva myötäeläminen ja armo. Minua ravistelee se ajatus, että maailmankaikkeuden Luoja ei avannut meille tietä uuteen elämään vain kunnollisuuttaan tai näyttääkseen hyvältä, vaan koska hän todella, todella näkee meidät ja (silti) sydämestään haluaa meidät pelastaa.
Kiitos Isä, että olet myötätunnosta, syvästä armosta ja rakkaudesta synnyttänyt meidät uuteen elämään. Pyhä Henki, anna minulle tänään viisautta ja voimia elää tätä uutta elämää, niin että rakentaisin anteeksiantoa, totuutta ja rauhaa.
Ada