Vaikean nälänhädän ja inflaation aikana saatiin näky, että hinnat laskevat. Eipä sitä oltu uskoa. Mietipä tätä lukua lukiessa nykyistä tilannettamme uhkakuvineen. Tekstissä vihollinen olikin joutunut ”kuuloharhan” kautta pelkotilaan ja paennut jättäen kaiken omaisuutensa piirityspaikkaan. Kaikkien välttelemät, yhteiskunnan ulkopuolelle tuomitut spitaaliset toivat tiedon asiasta julkisuuteen. Heillä oli tilanteestaan johtuen rohkeutta mennä vihollisen leiriin. Hinnat laskivat.
Seurakunnalla, Jeesuksen omilla on viesti toivosta edelleenkin, ehkä jopa luovia ratkaisuja palvella. Mihinköhän meitä kutsutaan näinä erikoisina aikoina?
Johannes päättää ensimmäisen kirjeensä lauseeseen ”Lapset, karttakaa epäjumalia!” On mahdollista ajatella, että tämä on vanhanaikainen ohje. Mitä kartettavaa nykyisin on omassa elämän ympäristössämme? Entä jos tämä lause onkin kautta aikain ollut tarpeen, koska se on käännöksissä mukana kulkenut?
Luulen, että olemme hiukan sokeita kaikelle sille, minkä keskellä elämme. On kuitenkin asioita, joilla on taipumus vallata ajankäyttöämme, toimia tärkeysjärjestyksen sotkijana, ottaa meiltä voimia ja suunnata kiinnostustamme. Näiden myötä meille voi rakentua ihmissuhteita, jotka eivät ole meille eikä heille rakentavia.
Koetan joskus tunnistaa elämän valintoja vinouttavia asioita kysymällä, millainen on nykyisin ns. hyvä ihminen. Tavoittelenko kelpaavuutta, ns. hyvä ihmisenä olemista jollain sellaisella keinolla, joka ei palvele hengellisyyttäni, iankaikkista tarkoitusperää? Moni tavoiteltava aate saa uskonnon piirteitä esim. terveyden ja hyvinvoinnin tavoittelu, ilmaston suojelu ja ympäristövastuullisuus. Kun niitä pohtii, löytyy kuluttamisen ja kompensoinnin toimintamalli ja sitä kautta kuin termit lankeemus, synti, kuluttavan, tuhoavan teon korvaaminen ja siten hyvän omatunnon tavoittelu. Voimme olla kiitollisia kaikesta tiedosta, joka auttaa luontoa ja luotua, mutta se ei saisi ottaa Luojan asemaa, ettemme ala palvoa luotua Luojan sijaan. Älä lue näitä ajatuksia uskovalle ihmiselle lakihenkisyytenä tai pelastukysymyksinä, sitä ne eivät ole.
Vapauteen Kristus vapautti meidät (Gal. 5:1) ja Jeesus on Jumalan Poika (jae 5). Näihin perusasioihin on aina paluu armon ansiosta, vaikka ihmismieli olisi vinksahtanut valinnoisaan ties mihin.
Pirkko