Nyt palataan takaisin Israelin, eli pohjoisvaltion kuninkaiden pariin. Joahas ei ollut Jumalalle kuuliainen kuningas, ei myöskään hänen poikansa Joas. Luvussa kuitenkin kerrotaan Elisan ja Joasin tapaamisesta. Joas nöyrtyi Elisan edessä ja Jumala siunasi häntä sotilasvoitoilla. Hän ei kuitenkaan iskenyt lattiian kiinni riittävän montaa nuolta ja niin voitto ei jää pitkäaikaiseksi. Tämän kohtaamisen jälkeen luvussa kerrotaan, kuinka Elisan sanat toteutuivat ja Joas sai kolme suurta voittoa Syyrian kuningasta vastaan.
Minun on vaikea ymmärtää näiden symbolisten eleiden vaikutusta tuleviin tapahtumiin. Se kuitenkin jää selväksi, että asiat ovat Jumalan käsissä. Sama asia näkyy myös ilmestyskirjassa. Maan päällä tapahtuvat asiat heijastavat osittain taivaan tapahtumia. Taistelut käydään niin, että emme näe niitä, mutta seuraukset näkyvät kyllä. Voimme vaikuttaa asioihin vetoamalla Jumalaan. Joas itki ja Jumala kuuli häntä. Kun me rukoilemme, Jeesus kuulee meitä ja on puolellamme. Meillä on mahdollisuus olla vaikuttajia, käytetään se.
Jos Raamatussa toistetaan jotain asiaa, se on erityisen tärkeä. Sellaisen asian äärelle kannattaa pysähtyä.
”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”
Tämä lause toistetaan yhteensä seitsemän kertaa, eli jokaisen kirjeen lopulla. Tässä puhutaan hengellisestä kuulemisesta. Voimme jokainen valita kuuntelemmeko Pyhää Henkeä. Tämä on kutsu olla avoin ja halukas kuuntelemaan. Raamatussa kuuleminen on usein synonyymi tottelemiselle. Tässä meitä kutsutaan toimimaan sanan mukaan. Tämä kehotus korostaa sitä, että Pyhä Henki puhuu edelleen seurakunnille ja meidän tehtävä on etsiä hänen tahtoaan sekä yhteisönä, että yksittäin.
Nämä sanat ovat yhtä ajankohtaisia meille tänä päivänä, kuin ne olivat saajilleen kirjoitushetkellä. Siis kuunnellaan ja kuullaan.
Anna