”Herra oli nähnyt Israelin kurjaakin kurjemman tilan, sen, ettei ollut jäljellä ketään, ei ylhäistä eikä alhaista, josta olisi ollut maan pelastajaksi. Mutta Herra ei vielä ollut ilmoittanut, että hän pyyhkii Israelin nimen pois taivaan alta, ja niin hän antoi Jerobeamin, Joasin pojan, pelastaa kansan.” Nämä sanat jakeista 26-27 puhuttelivat minua. Tässä on katsottu kansan vaiheita Jumalan näkökulmasta. Jumala käyttää johtajaa, joka ei seuraa häntä. On surullista lukea valitun kansan vaiheista, kuinka he usein kääntyivät kansana pois Jumalasta. Vanhassa käännöksessä sanotaan, ettei ollut auttajaa, uudessa puhutaan pelastajasta. Kumpikin sanamuoto nostaa mieleen Jeesuksen. Hän on todellinen pelastaja kaikille kansoille.
Tämä kuvaus taivaallisesta Jumalan palvonnasta on minusta hämmentävä. Toisaalta valtaistuin, kirkkaus, salamointi, jalokivet yms. tuovat esille Jumalan valtavuuden. Toisaalta kuvaus on todella vierasta minulle. Nykypäivänä ei ole edes hallitsijoita, joilla olisi valta tehdä itse päätöksiä. Sellaista ei todellakaan voi tavata valtaistuinsalissa vastaanottamassa alamaisia. Se kuitenkin käy kuvauksesta selväksi, että Hän hallitsee taivaassa ja maan päällä ja Hänelle kuuluu ylistys ja kunnia. Mitä tämä merkitsee meille? Meillä on etuoikeus seurata voimallista Jumalaa. Hänen armostaan saamme elää Hänen yhteydessään ja toivon mukaan tuoda hänelle kunniaa elämällämme.
Anna