Sisällissodan partaalla Rehobeam sai tietää, että Salomon kuoleman jälkeiset tapahtumat olivat olleet Herran tahdon mukaisia. Näin sisällissota vältettiin, ja Rehobeam keskittyi valtakuntansa rakentamiseen. Tekstistä välittyy hyvin vahva ’turvallisuuspoliittinen’ näkökulma, kun tehtiin linnoituksia ja kerättiin varmuusvarastoja. Rehobeamin ja Jerobeamin valtakuntien hengellinen jakautuminenkin tulee hyvin selville, kun papit ja leeviläiset sekä heidän mukanaan kaikki muutkin Herran palvelijat siirtyivät pohjoisesta valtakunnasta eteläiseen.
Kertomus Ananiaksesta ja Safirasta vuoden 1992 raamatunkäännöksestä luettuna vaikuttaa kohtuuttomalta. Jotenkin tuntuu siltä, että tekstistä puuttuu jotakin, jotta sen ymmärtäisi.
Novumista asiaa tutkittuani päädyin siihen ymmärrykseen, että vuoden 1992 raamatunkäännös ei tavoita jakeessa kaksi käytetyn verbin ’nosfidzo’ alkuperäistä merkitystä (’panna erilleen’, ’erottaa itseään varten’, ’kavaltaa’ tai ’varastaa’). Suomenkielisissä käännöksissä sanavalinnat ovat seuraavat:
-
- Vuoden 1938 käännös: ’kätki’
- Vuoden 1992 käännös: ’pani — syrjään’
- Vuoden 2020 käännös: ’pimitti’
Näin ollen vuosien 1938 ja 2020 käännökset ovat mielestäni lähempänä alkuperäistä merkitystä, koska niissä näyttää olevan selkeästi negatiivinen lataus. Näistä ehkä paremmin ymmärtää sen, että Ananias ja Safira jättivät kertomatta apostoleille sen, että he lahjoittivat vain osan maatilansa kauppahinnasta, ja antoivat samalla ymmärtää, että he lahjoittivat kaiken. He siis valehtelivat, mutta Pyhä Henki paljasti heidän tekonsa. Rangaistus oli kova, eikä heille annettu mahdollisuutta parannuksen tekoon. Ehkä näin piti käydä, jotta alkuseurakunnan jäsenille tuli ymmärrys siitä, miten vaarallista Jumalalle ja seurakunnalle valehtelu on.
Tämä kertomus laittaa meidät jokaisen ns. pienelle paikalle. Miten läpinäkyvästi ja totuudellisesti itse toimin seurakunnassa ja suhteessa toisiin ihmisiin? Herra minua siinä auttakoon!
Pekka