Rehobeamin valtakauden loppu on surullista luettavaa. Varmaankin voisi todeta niin, että siinä oli samanlaisia piirteitä kuin isänsä Salomon valtakauden lopussa, mutta kuitenkin sillä erotuksella, että Salomon valtakauden lopussa oli rauha ja valtakunta oli vielä yksi kokonaisuus.
Onneksi Rehobeam ja hänen johtomiehensä nöyrtyivät Jumalan edessä profeetta Semajan ilmoittaman sanoman jälkeen. Näin Jerusalem vältti täydellisen tuhon. Ehkä tästä voisi sanoa, että Salomon valtakauden ”huipun” perintö oli nyt lähes kokonaan hukattu ja tuhottu vain noin 25-30 vuodessa, jos ajatellaan, että se ajoittui Salomon noin 30. hallitusvuoteen.
Inhimillistä on varmaankin ajatella, että maailman historian käänteet määrittyvät sen mukaan, kenellä on valtaa, voimaa ja viimekädessä aseita tavoitteidensa ajamiseen. Israelin kansan historiaa lukiessa voi kuitenkin havaita, että kaiken taustalla on Jumalan tahto ja toiminta. Jumala käyttää maallisia valtiaita tahtonsa toteuttamiseen, vaikka välillä tuntuu, ettei näin ole.
Mitä vähemmän meillä on ymmärrystä Jumalan tahdosta, sitä hullummaksi tämä maailma menee. Erityisesti länsimaiden kohdalla olen monesti miettinyt, miten ne pikkuhiljaa ovat tuhonneet aikaisempien sukupolvien työn ja perinnön. Enkä tarkoita tällä pelkästään maallisia asioita. Kuinka paljon meillä on aikaa? Lopullinen romahdus voi tulla nopeastikin.
En halua olla mikään maailmanlopun ennustaja ja/tai julistaja, mutta mielestäni on hyvä ymmärtää, ettei mikään tässä maailmassa ole itsestään selvää. Sen vuoksi on hyvä kiinnittää huomio tämän maailman asioiden yli Jumalan valtakunnan asioihin. Ainakin itselleni tämä on helpommin sanottu kuin tehty.
Apostolien teoissa tämän ja seuraavan luvun päähenkilö on Stefanos. Kovin vähän kerrotaan hänen taustoistaan tai ei oikeastaan mitään. Nimi Stefanos tarkoittaa kreikan kielessä sanaa ’kruunu’ tai ’seppele’. Tämän vuoksi on arveltu, että Stefanos olisi ollut taustaltaan kreikanjuutalainen, mikä osaltaan selittäisi sitä, miksi hänet valittiin yhdessä muiden (ja ilmeisesti myös nimensä perusteella kreikkalaisjuutalaisten miesten) kanssa pitämään huolta leskistä ja muista apua tarvitsevista alkuseurakunnassa puhjenneen ja kieleen perustuneen syrjinnän vuoksi.
Apostolien tekojen kuvauksen perusteella Stefanos oli hyvämaineinen, Hengen ja viisauden täyttämä sekä täynnä uskoa, armoa, voimaa ja Pyhää Henkeä. Hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Rivien väleistä on mielestäni luettavissa, että hän oli myös hyvä opettaja, keskustelija ja johtaja. Stefanos oli yksi alkuseurakunnan keskeisimmistä henkilöistä.
Pekka