Tässä on varmaan yksi Raamatun omituisimmista profetiaa käsittelevistä luvuista. Ahab ja Josafat ovat lähdössä yhteiselle sotaretkelle ja kaikki profeetat lupaavat heille voittoa. Josafat on kuitenkin epäilevällä kannalla ja haluaa kuulla toisenlaisiakin mielipiteitä. Silloin paikalle tuodaan profeetta Miika ja aluksi hänkin ennustaa menestystä. Lopulta hän paljastaa, että Jumala haluaa, että Ahab kuolee ja siksi kaikki profeetat ovat joutuneet valheen hengen valtaamiksi ja että oikeasti taistelu tulee päättymään huonosti. Ahab ei usko Miikaa ja lähtee taisteluun. Lopulta Ahab tosiaan kuolee sodassa.
En yritä saada tästä hienoa teologista kokonaisuutta. Totean vain, että tuohon aikaan oli niin sanottuja hoviprofeettoja. He olivat aikansa pääpropagandisteja ja heidän tehtävänsä oli antaa hallitsijan päätöksille jumalallinen oikeutus. Kyse ei ollut siis aidosta Jumalan tahdon etsinnästä. Tässä mielessä voidaan sanoa, että suurin osa Ahabin profeetoista oli ihan vapaaehtoisesti suostuneet olemaan valheen hengen palveluksessa. Miika oli tietysti toista maata ja hän onkin meille hyvä esikuva.
Jaakob on ensimmäinen Apostolienteoissa mainittu juutalainen marttyyri. Pitää tarkentaa, että Stefanoskin oli toki juutalainen, mutta hän oli ainakin nimensä perusteella ns. hellenisti ja puhui kreikkaa. En tiedä oliko ero merkittävä, mutta se muistetaan mainita niin usein, että epäilen että oli.
Jaakob itse oli veljensä kanssa Jeesuksen lähimpiä opetuslapsia ja hänet otettiin usein mukaan tilanteisiin, joihin muut eivät päässeet. Hän oli esimerkiksi mukana Jairuksen tyttären huoneessa, kun hänet herätettiin kuolleista. Hän näki kirkastusvuorella Jeesuksen seurassa Mooseksen ja Elian. Selvästi häntä pidettiin arvossa, mutta aika vähän me hänestä tiedämme, paitsi että hänellä ja veljellään oli kunnianhimoa. Jaakobin ja Johanneksen äitihän esitti aikaisemmin Jeesukselle tämän pyynnön: ”Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.” Jeesus ei luvannut paikkoja, mutta kertoi että he saisivat ”juoda saman maljan” kuin mitä hän itse joutui juomaan. Jaakobin kohdalla tämä taisi nyt sitten toteutua tässä luvussa.
Pietarille oli ajateltu samaa kohtaloa, mutta hän vapautui vankilasta ihmeen kautta. Kertomus on myös vaikuttava esimerkki siitä, miten alkuseurakunta reagoit tällaisiin tilanteisiin. He kokoontuivat yhteen rukoilemaan ja ilmeisesti olivat aikeissa tehdä sitä koko yön.
Marko