Profeetta Jehu moittii Josafatia siitä, että hän liittoutui Ahabin kanssa. Sitten kerrotaan, että siitä lähtien Josafat pysytteli omassa maassaan. Minulle jäi vähän epäselväksi se, että oliko tässä nyt syy ja seuraus. Oman maan asioihin keskittymisellä oli kuitenkin hyvät seurauksena. Olikohan niin, että ennen Josafatia maassa ei ollut kunnollista oikeuslaitosta?
Josafatin tuomareille antamat ohjeet ovat ajattomia: ”Herra, meidän Jumalamme, ei suvaitse vääryyttä, puolueellisuutta eikä lahjusten ottoa.” Yksi nyky-yhteiskunnan suurista kysymyksistä on se, että mitä tapahtuu, jos tuosta kuviosta ottaa sanan ”Herra” pois. Onko todellinen tasa-arvo mahdollista ilman Jumalaa? Kaikki ovat varmaan valmiita myöntämään, että korruptio on väärin, mutta mitä sitten? Ilman Jumalaa vastaus lähtee pitkälti siitä, että korruptoituneet yhteiskunnat ovat toimimattomia, tehottomia ja kansalaiset niissä voivat huonosti. Tämä on totta, mutta tämä koskee vain yhteiskuntaa keskimäärin. Yleensä niissä on pienehkö eliitti, jolle systeemi sopii varsin hyvin. Jos tämä eliitti ei usko Jumalaan, onko heillä oikeasti syytä luopua asemastaan yhteiseksi hyväksi?
Paavali ja Barnabas lähtivät ensimmäiselle lähetysmatkalle. He olivat hyvä työpari. Paavali oli hyvä puhuja, mutta ehkä hieman kiivasluonteinen. Barnabas oli sovittelevampi ja hyvä näkemään ihmisten tarpeita. Molemmat olivat Antiokian seurakunnan perustajajäseniä, joten heidän lähtemisensä oli varmasti iso juttu.
Paavalille kutsu lähetystyöhön oli tullut tavallaan jo aikaisemmin Damaskoksen tien kokemuksen yhteydessä. Olihan Ananias saanut Jumalalta nämä sanat: ”Minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.” Tästä oli tässä vaiheessa jo useita vuosia, mutta vasta nyt kävi ilmi, mitä sanat oikeasti merkitsivät. Paavali oli kuitenkin valmis, hänhän oli toiminut Antiokiassa opettajana ja myös julistajana, ja näin opetellut pienessä mittakaavassa apostolin hommaa.
Minulle tämä kertoo paljon ensimmäisten kristittyjen suhtautumisesta kutsumukseen. Ensinnäkin he eivät hätäilleet. Heillä oli aikaa odottaa, kunnes Jumala ilmoitti tahtonsa tarkemmin. Toisekseen, he eivät myöskään olleet toimettomia. Tasapaino näiden kahden asian välillä on vaikeaa ja vaatii viisautta.
Marko