Nuoria kuninkaita kuhisee alkuun tekstissä niin, että on vaikeaa pysyä juonessa mukana. Loppu vaikuttaa ensin ei-niin-onnelliselta. Mutta Jumalan antama tieto aiemmin profeetta Jeremian kautta kerrottuna toteutui, kun 70 vuotta pakkosiirtolaisuutta oli kulunut. Persian kuningas Koores tuli herätetyksi. Hän antoi käskyn, joka sisälsi määräyksen temppelin rakentamisesta Jerusalemiin. Koores mahdollisti myös kaikkien niiden, jotka kuuluivat Herran kansaan, palaamisen Juudaan, Jerusalemiin. Onnellinen loppu tälle kirjalle.
Mitähän Jumala voisi tehdä nykyisen Persian ”kuninkaalle”? Voisiko ajattelutapa ja politiikka muuttua hallitsijan vaihdoksella? Vaikea uskoa inhimillisesti, liekö profetioita edes siihen suuntaan olemassakaan. Haluan uskoa, että Jumala muistaa persialaisia ja kutsuu heitä edelleen yhteyteensä.
Jeesus, ilmesty näissä tämän ajan rytinöissä.
Tässä luvussa kerrotaan publikaani Leevin kutsumisesta. Leevi Alfeuksen poika istui tulliasemalla ja Jeesus näki hänet ja parilla sanalla pyysi seuraamaan itseään. Leevi lähti. Jäiköhän työpäivä kesken? Mitähän tuumi esihenkilö, entä Alfeus-isä. Siinä päättyi pojan virkamiesura.
Jeesus oli myöhemmin kylässä Leevin luona ja siellä oli useita Leevin kollegoita. Publikaanit ja syntiset (keitähän lienevät olleet) eivät olleet kansan suosiossa. Jeesus totesi arvostelijoille ykskantaan, etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Hän ei ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä (jae 17). Arvostelijoille tuli ehkä itsetutkinnan paikka, olivatko he terveitä ja vanhurskaita ja millä perusteella. Tuo lausahdus saattoi sisältää Jeesuksen heittämän haasteen.
Jeesus tuli meitä varten, syntisiä ja luonnostamme vailla vanhurskautta olevia varten. Ei tässä oikein voi pöhöttyä itsessään. Kiitos Jeesus.
Pirkko