Tämän viikon psalmien kirjoittaja Aasaf (lauluntekijä ja ylistyksen johtaja) tuskailee, kuinka jumalattomat menestyvät ja hän itse riutuu. Jumalattoman lopun ymmärtäminen lohdutti häntä. Joskus kyllä jumalattomien lopun ajatteleminen lisää omaa riutumista. Luulen, etten sitä edes pysty pohjimmiltaan ajattelemaan tai uskomaankaan todeksi heidän kohdallaan. Jeesus herätä mahdollisimman monet tavalla tai toisella niin, että välttyvät iankaikkiselta pahalta.
Psalmin viimeinen jae on sama kuin Muksut -ryhmän muistojae. Sitä toistettiin Himoksen NW-tapahtumassa 3-4-vuotiaiden lasten kanssa ja vielä senkin jälkeen oman lapsenlapsen kanssa. Mieleen jäi.
Mark. 3
Tässä luvussa on outo kohta jakeissa 20 – 30. Jeesus oli kovin kuormitettu eikä hän opetuslapsineen ollut ehtinyt edes syödä. Jeesuksen omaiset olivat huolissaan, oliko Jeesus järjiltään. Millaistakohan käytös mahtoi olla, millä perusteella moinen ajatus? Jeesus oli ihminen, jonka verensokeritaso saattoi olla matala, oliko hänellä nälkäkiukku? Jeesus opetti tekstin mukaan kyllä ihan tolkullisesti ja perusteli, kuinka syytös Saatanan piikkiin toimimisesta ei voinut pitää paikkaansa. Ei ainakaan kuulosta sekavalta tämän tekstikohdan perusteella. Siltikin kuulijat päättelivät ja väittivät, että Jeesuksessa oli saastainen henki.
Jeesuksen perhe odotti ulkona ja sai hiukan tylyn kohtelun. Jeesus sanoi, että hänen äitinsä ja veljensä olivat ne ihmiset, jotka istuivat hänen ympärillään. Luonnollinen perhe ei näin ollen vaikuttanut saaneen erityistä arvostusta. Mitähän äiti ja veljet tuumivat? Jäin miettimään, olikohan tämä jonkinlainen käännekohta Jeesuksen toiminnassa ja suhteessa perheeseensä.
Uskon takia on moni menettänyt perheyhteyden luonnolliseen perheeseensä. Jeesuksen ympärillä istuvina kuulumme hänen perheeseensä. Se on lopulta tärkeintä.
Pirkko