Tämän Psalmin kirjoittaja Asaf on sisäistänyt sen, että kukaan ei voi hyökätä Jumalan omia kohtaan, ellei Jumala salli sitä. Hän kyselee, kuinka kauan vielä pitää kestää, ennen kuin Jumala puuttuu tilanteeseen ja nuo vieraat kansat saavat kokea Jumalan vihan. Tässä ei puhuta hankalasta miehittäjästä, joka vaatii turhan korkeita veroja, vaan joukkomurhasta, julmuuksista ja kuolleiden häpäisystä. Kuolleita on niin paljon, etteivät elossa olevat saa heitä haudattua.
Laulussa rukoillaan, että Jumala pelastaisi kansansa ja antaisi sen synnit anteeksi. Jeesuksessa Jumala vastasi lopullisesti tuohon rukoukseen. Hänen kauttaan emme ole Jumalan tuomion alla, vaan saamme iloita pelastuksesta vaikka kokisimme maan päällä mitä tahansa.
Alun perin Raamatun kirjat eivät olleet jaettuina lukuihin ja jakeisiin. Myös otsikot on lisätty jälkikäteen. Välillä lukujen jako katkaisee kokonaisuuksia. Tässä aluksi vaikuttaa siltä, mutta mielestäni niin ei kuitenkaan ole. Tämä luku alkaa sillä, kun Jeesus kertoo, että muutama heistä näkisi Jumalan valtakunnan tulleen voimassaan. Ajattelen, että sen jälkeen olevassa kuvauksessa kirkastusvuorella tapahtui juuri niin. Pietari, Jaakob ja Johannes konkreettisesti näkivät Jumalan kirkkauden ja voiman. On mielenkiintoista, että Jeesus tapasi juuri Mooseksen ja Elian. He ovat molemmat henkilöitä, jotka eivät kuolleet ihmisten nähden, vaan Elia nousi taivaaseen tulivaunuissa ja Jumalan sanotaan haudanneen Mooseksen. Nyt he ovat kuitenkin ilmestyivät rohkaisemaan Jeesusta. Jumalan valtakunta todellakin näyttäytyi maan päällä. (Nyt kun Elia näyttäytyi, aktivoitui keskustelu Elian paluusta. Jeesus kertoo, että Elia tuli jo. Hän viittaa Johannes kastajaan, joka oli merkittävä profeetta, joka Herodeksen määräyksestä mestattiin. Johanneksessa vaikutti Jumalan henki erityisen vahvasti, samoin kuin Eliassa.)
Kun nelikko palaa korkealta vuorelta, heitä odottaa hässäkkä. Omakin kokemukseni on, että monesti merkityksellisten hengellisten hetkien jälkeen paluu arkeen tulee rysähtäen. Jeesukseen paniikki ei tartu, vaan hän ohjaa huomion ydinasioihin. Hän parantaa pojan ja muistuttaa, kuinka tärkeitä usko ja rukous ovat. Samalla lailla Jeesuksen kanssa mekin pystymme saamaan rauhan ja keskittymään olennaiseen.
Kohta opetuslapsia mietityttää arvojärjestys, mutta Jeesus kääntää asian toisin päin. Ei ole keskeistä, kuinka itseä kohdellaan, vaan kuinka itse kohtaan muita. Se joka tekee hyvää, saa palkan. Samoin se, joka johdattaa vääryyteen muita, saa ansionsa mukaan (pahemmat seuraukset kuin myllynkiven avulla hukuttaminen). Jeesus jatkaa vielä seuraamuksista. Ohje hakata irti itseä viettelevät ruumiinosat on mieleenpainuva. Olen pohtinut mitä tämä kielikuva / vertauskuva käytännössä tarkoittaa. Ainakin on selvää, että kyse on vakavasta asiasta. Mitä olisin valmis tekemään, etten menettäisi raajaani tai silmääni? Luultavasti suostuisin maksamaan lähes koko omaisuuteni, olisin valmis nöyrtymään ja pyytämään eri ihmisiltä ja paikoista apua ja näkemään valtavasti vaivaa. Vertauksella Jeesus osoitti, että kiusaukseen lankeaminen on vielä vakavampi asia! Onneksi hän ei jättänyt meitä kiusausten suhteen oman voiman varaan, vaan lähetti Pyhän Hengen vahvistamaan meitä. Kiitos Herra!
Anna