Mikä yhdistää Esterin ja Ruutin kirjoja (sen lisäksi, että ne on nimetty naisten mukaan)? Molemmat kirjat voisi päättää sanoihin “ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti“. Sitä vastaan monet muut Raamatun kirjat päättyvät yllättäen, tavalla tai toisella jännitteisiin tai ratkaisemattomiin tunnelmiin, joskus jopa kesken lauseen. Tämän on katsottu olevan kirjallinen keino, joka osoittaa eteenpäin, ensin messiaaseen, ja Uudessa testamentissa Jeesuksen paluuseen. Ehkä Ruutin kirjan ja Esterin kirjan voidaan puolestaan ajatella muistuttavan meitä siitä, että kerran tulee päivä, jolloin kuivataan kaikki kyyneleet ja odotus päättyy.
2 Kor. 6
Luin tänään opiskelujuttuihin liittyen (ei millään tavalla hengellistä tai teologista) kirjaa, jossa sattumalta kuvattiin antiikin kreikkalaisten suhdetta julkiseen esiintymiseen, kodin ulkopuoliseen elämään:
Välttämättömyyden ja katoavuuden valtakunta oli upotettu yksityispiirin hämärään. Sitä vasten kohottautui julkisuus, kreikkalaisten itseymmärryksessä vapauden ja pysyvyyden valtakunta […] Missä elämän välttämättömät tarpeet ja niiden tyydytysvälineiden hankinta kätkettiin häveliäästi oikosin piiriin, siinä polis tarjosi avoimen kentän piirtyä kunniakkaasti esiin: vaikka kansalaiset olivat kanssakäymisissään tasa-arvoisia (homoioi), kukin pyrki toista korkeammalle (aristoiein). (Habermas, Julkisuuden rakennemuutos, s.23.)
Unohdin opiskelun hetkeksi täysin ja ajattelin kirjettä, jota olen viime viikkoina lukenut edestakaisin. Ensimmäiset kristityt elivät maailmassa, jossa kunniakas, arvostettu ihminen piilottaa kaiken kuolevaisuuteen ja arkeen liittyvän kotiväelle ja purjehtii hehkeänä, yli-inhimillisenä estradille, kiiveten siinä sivussa muutaman vähän vässykän tyypin yli. Sen keskellä Paavali rehvastelee seuraavasti:
Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen. (2. Kor. 6:4-5)
Aloin ajatella Paavalin kertomuksia siitä, kuinka hän on itse ansainnut elantonsa, kuinka hän on esiintynyt heikkona ja arkana. Hän kääntää kuulijoiden arvomaailmaa aivan päälaelleen! Ihmekkös myös sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta koettiin hulluksi!
Mietin, mikä oman aikani ja myös omassa arvomaailmassani on sellaista, jota kaipaisi ravistelua.
Rakas Jeesus, anna meille rohkeutta edustaa sinua, sinun asettamia arvoja omassa ajassamme. Anna meille viisautta, jotta osaisimme toimia rakkaudessa ja totuudessa.
Ada