Est. 9
Jos olen aivan rehellinen, minulle 2020-luvun suomalaisena tämän päivän luvussa päällimmäisenä hiertää se, kuinka siinä kuvataan väkivaltaista voittoa vihollisista. Luulen, että monelle nämä paikat tekevät saman olon. Ajattelen, että se on hienoa sinänsä: Jeesuksen väkivallattomuuden viesti on meissä ja kulttuurissamme niin syvässä, että tällaisen tekstin tasolle pääseminen vaatii työtä. Siinä on aihetta kiitokseen.
Luku kuvaa harvinaista, perinpohjaista voittoa vainosta. Mielestäni juhlan arpaa tarkoittava nimi, Purim, kuvaa koko kirjan yhtä johtoajatusta hienosti: pintapuolisesti näytti siltä, että tilanne on arvan ja sattuman varassa. Näin moni ihminen näkeekin maailman. Esterin kirjassa kuitenkin myös arpa on lopulta Jumalan hallussa.
…Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. (2. Kor. 5:14-15)
Tällä viikolla parikin uskovaa ystävääni päivitteli sitä, kuinka usein ihmiset jarruttelevat ihmistä, joka palaa Herralle, joka tahtoo antaa uskon muuttaa elämäänsä. Onko mahdollista, että hengellisyys valtaa elämää epäterveellä tavalla? Ihan varmasti, niin kuin mikä tahansa elämässä voi rakentua epäterveelle pohjalle. Pakonomaiseen “uskonnon harjoittamiseen” voi viedä esimerkiksi pelko tai väärä syyllisyys. Onko ideaali siis mahdollisimman varovainen tai kohtuullinen kristillisyys? Ainakin Paavalin (ja Jeesuksen) opetuksiin tätä on vaikeaa yhdistää. Ennemmin Raamattu puhuu “kokosydämisestä” Jumalan seuraamisesta, all-in!
Mietin, miten voimme arvioida epätervettä ja tervettä (ja kokonaisvaltaista) kristillisyyttä. Tähän ei varmasti vastaa mikään yksittäinen kommentti. Pohdin kuinka surullista on, että olemme alkaneet pelätä Jumalan voimaa, joka muuttaa elämää ja arvoja, ajankäyttöä ja suhdetta toisiin ihmisiin. Eilisessä luvussa puhuttiin aarteesta saviastioissa. Meistä mukavampi olisi ehkä aarre vitriinissä. Pelon tai ahdistuksen ajama usko ei tietenkään ole hyvä asia, enemmän ei ole automaattisesti enemmän.
Olen kokenut, että kun etsin Jumalaa, löydän iloa, joka saa etsimään lisää. En menetä itsestäni mitään, päinvastoin, elämääni tulee lisää.. elämää!
Herra, tarvitsemme viisauttasi kun etsimme sinua. Anna meille rohkeutta antaa sinun voimasi tulla elämäämme! Näet myös meidän jokaisen kohdalla sen, missä emme ole terveellä pohjalla. Tuo apusi ja lähetä elämämme viisaita rinnalla kulkijoita.
Ada