”…sillä näin asia on.” (Job 5:27) Elifas oli varma asiastaan ja otti siihen vielä takuumiehiksi kaverinsakin. Edelleenkin oma vaikutelmani on, että Elifasin puheessa ei ole oikein ns. päätä eikä häntää. Puhe poukkoilee ja tuntuu epäjohdonmukaiselta. Enpä tiedä, voinhan olla tulkinnassani täysin väärässä.
Miten ja miksi Paavali voi olla niin varma asiastaan, että uskaltaa haukkua toisia vääriksi apostoleiksi? (2. Kor. 11:13) Itselleni tulee vain mieleeni se, mitä Paavalille tapahtui Damaskoksen tiellä (Apt. 9:1-19). Paavali kuvaa tuota kokemustaan useammassakin paikassa (mm. Apt. 22:3-16, Apt. 26:12-23 ja Gal. 1:11-16).
Ymmärrän itse tämän niin, että Paavali ei ollut omalla vaan Jeesuksen asialla. Hän oli valmis kärsimään evankeliumin ja Jeesuksen tähden kohtuuttomiltakin tuntuvia asioita. Ennen kääntymystään hän oli ollut omalla asiallaan, mutta nyt hän palveli vain Jeesusta, jonka vuoksi hän oli valmis luopumaan kaikesta (1. Kor. 9:14-23, Fil. 3:5-10). Noissa väärissä apostoleissa hän todennäköisesti näki oman edun tavoittelua ja vääriä motiiveja, mikä ärsytti häntä.
Paavalin esimerkki vetää monin tavoin hiljaiseksi. Olenko omalla vai Jeesuksen asialla?
Pekka