Jobin toinen puhe jatkuu. Hän on ahdistunut, katkera ja tuskainen (jae 11). Hän ei pääse kärsimystään pakoon edes unessa (jakeet 13-14). Hän tahtoisi kuolla (jae 15). Hän vaatii jonkinlaista tilintekoa Jumalalta (jakeet 16-21).
Jobin ajatukset kuulostavat hyvin ymmärrettäviltä. Hän ei kuitenkaan näe ja tiedä kokonaiskuvaa (Job 1:6-19 ja 2:1-10). En tosin tiedä, olisiko tuon kokonaiskuvan ymmärtäminen varsinaisesti auttanut häntä. Tullaan jälleen siihen kysymykseen, miksi Jumala sallii kärsimyksen.
Voisi kai sanoa, että olemme tänään tulleet Paavalin pitkän puolustuspuheen loppuhuipennukseen. Korinttilaiset ja väärät apostolit (ja varmasti monet muutkin) olivat epäilleet tai heittäneet ilmoille epäilyksen Paavalin kutsusta ja tehtävästä ja siitä, vaikuttaako Jeesus hänen kauttaan (jae 3). Paavali iskee nyt ns. vastapalloon, kun hän kehottaa korinttilaisia tutkimaan itseään, ovatko he uskossa (jae 5).
Tämä oli varmasti viisas kysymys, joka kehottaa itse kutakin tarkastelemaan ja pohtimaan omaa vaellustaan. Tiedämme hyvin, että on niin paljon helpompaa löytää virheitä toisista ihmisistä kuin omasta itsestä. Jeesuskin viittasi tähän suuntaan vuorisaarnassaan (Matt. 7:3-5).
On aika huikeaa, että kaikkien näiden vaikeiden ja varmasti kiihtymystäkin aiheuttaneiden aiheiden kirjallisen käsittelyn jälkeen Paavali siunaa korinttilaiset apostolisella siunauksella (jae 13, KR1938): ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.”
Pekka