Job kokee olevansa oikeassa ja syytön (jae 20). Jumalan hän näkee tuomarina (jae 15), joka ei kuuntele (jae 16) ja joka vain lisää perusteetta hänen kärsimyksensä määrää (jakeet 17-18) ja joka ”ei välitä viattomien kärsimyksistä” (jae23). Jobin mukaan Jumala tuomitsee hänet joka tapauksessa syylliseksi eikä julista syyttömäksi (jakeet 28-29).
Jobin sanat laittavat pohtimaan, minkälainen jumalakuva itselläni on ja millä perusteilla se on sellainen kuin se on. Job Vanhan testamentin henkilönä vielä ei tiennyt mitään Jeesuksesta, jonka voimme tuntea sen perusteella, mitä meille on ilmoitettu Uudessa testamentissa ja mitä olemme omassa elämässämme nähneet ja kokeneet. Onko meidän asemamme siinä mielessä jotenkin helpompi kuin Jobin? Ehkä. Jollakin tavalla itselleni on raastavaa lukea, että Job näki kärsimystensä takana olevan Jumalan, joka toimii mielivaltaisesti ja piittaamattomasti.
Toinen asia, joka nousi mieleeni, on syy-seuraussuhde. Kärsimyksen kohdalla voidaan ehkä yleisellä tasolla nähdä syy-seuraussuhteen olemassaolo, kuten aikaisemmin tällä viikolla kirjoitin. Yksilötasolla ja ehkäpä myös yhteisötasolla (perhe, suku jne.) pitää olla huomattavasti varovaisempi sen suhteen, mistä kärsimys on tai ei ole seurausta. On varmasti itse aiheutettua kärsimystä, mutta on myös kärsimystä, jota ei voi selittää. Tästäkin kirjoitin jo aiemmin.
Paavali kertoo oman näkemyksensä Jerusalemin kokouksesta, joka pidettiin vuonna 50 ja jossa käsiteltiin pakanakristittyjen asemaa (jakeet 1-10). Sitten hän kertoo Pietarin vierailusta Antiokiassa (jakeet 11-14). Molempia hän käyttää esimerkkinä siitä, että pakanakristityt otettiin seurakunnan yhteyteen ilman vaatimusta lain noudattamisesta ja ympärileikkauksesta. Tosin Pietarikin lipsui tästä ulkoisen paineen alla, mistä Paavali häntä nuhteli (jakeet 11-12).
Paavali kiteyttää asian hienosti jakeessa 16: ”Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii.”
Edelleen Paavali toteaa jakeessa 20, jota monesti siteerataan ja jota itsekin monesti yritän itselleni muistuttaa: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.”
Jeesus Kristus, Jumalan Poika, elä sinä minussa ja meissä!
Pekka