Jobin kirjassa käsitellään kärsimystä, Jumalaa ja ihmisen vastuuta hyvin ”modernilla” tavalla. Laitoin sanan modernilla lainausmerkkeihin, koska todellisuudessa ihmiset ovat aina pohtineet näitä kysymyksiä, vaikka nykyihmiset kuvittelevatkin keksineensä ne. Koska löydämme tekstistä omat kysymyksemme, Jobin ja hänen ystäviensä vuoropuhelu on kuuntelemisen arvoinen. Tässä luvussa Job esittää kysymyksen, jonka voisi rankasti yksinkertaistaen muotoilla esimerkiksi seuraavasti: Miksi Jumala näyttää olevan niin vihainen?
Me kristityt olemme niin tottuneet ajatukseen rakastavasta Jumalasta, että emme aina ymmärrä, kuinka harvinainen ajatus se on. Suurin osa uskonnoista ajattelee, että jumalat ovat olemukseltaan ennen kaikkea pelottavia. Uhrit, erilaiset säädökset ja uskonnolliset tavat ovat yrityksiä lepyttää näitä äkkipikaisia hahmoja. Ja ihmisten syyt tällaisiin käsityksiin ovat samat kuin Jobilla: Elämä on kovaa, arvaamatonta ja niin täynnä mielivaltaista kärsimystä, että jos Jumala kerran hallitsee kaikkea, niin mitä muuta Hän voisi olla kuin vihainen?
En tiedä, onko tähän kysymykseen kaikkia tyydyttävää vastausta. Voi sitä paitsi hyvin olla, että vaikka vastaus löytyisikin, niin se olisi erilainen eri ihmisillä. Meidän elämäntilanteemme ovat niin erilaisia, että minusta olisi outoa, jos samat vastaukset kävisivät niistä jokaiseen. Jotain yleisluontoista tästä voi silti sanoa. Nimittäin Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi. Hän oli yksi meistä ja koki samat elämän vaikeudet kuin mekin ja tietenkin myös kärsi suunnattomasti. Jumala ei siis suhtaudu kärsimykseen välinpitämättömästi, vaan Hän tulee siihen mukaan. Tämä ei vastaa millään tavalla yllä esitettyyn filosofiseen kysymykseen. Se vain kertoo meille, että vastoin ihmisen luonnollista vaistoa Jumala on rakkaus ja täysin ja syvästi meidän puolellamme. Sen vuoksi tärkeämpää kuin syiden ymmärtäminen on päästä yhteyteen Hänen kanssaan. Muuten me etsimme vastauksia vääristä lähtökohdista.
Ajatus vihaisesta Jumalasta antaa hyvän perspektiivin myös tähän galatalaiskirjeen lukuun. Miksi galatalaiset olivat alkaneet noudattaa erilaisia säädöksiä ja tapoja? Paavali käyttää ilmausta, että he yrittävät nyt päästä päämääräänsä omin avuin. Luulen, että vastaus on siinä, että heidän oli vaikea uskoa siihen, että Jumala todella on heidän puolellaan ilman ehtoja. Tällainen on niin vastoin meidän vaistojamme, että näemme helpommin todisteita siitä, että oikeasti Jumala on vähintäänkin vähän suuttunut. Joku läheinen sairastui, toinen menetti työpaikkansa, kolmas sotki ihmissuhteensa. Jos tulkitsemme tällaiset vastoinkäymiset merkkinä siitä, että Jumala on kääntämässä selkänsä, niin ei ole ihme, että etsimme tapoja lepytellä Häntä.
Näin me ainakin sen helposti itsellemme perustelemme. Paavali on sanoissaan vähän suorasukaisempi ja kutsuu tällaista ”lepyttelyä” kirouksen alla olemiseksi. Ongelma ei ole siinä, että yritämme parantaa elämäämme. Ongelma on siinä, että tämän yrityksen taustalla on väärä kuva Jumalasta.
Marko