Nyt puheen aloittaa Elihu, nuori, joka oli kuunnellut itseään vanhempien ja viisaana pitämiensä puheita Jobille. Lähdekirjani toteaa, että Elihu on Melkisedekin kaltainen, hän ilmestyy kuin tyhjästä, vaikka sanoo kuunnelleensa keskustelua ja kirjan myöhemmissä vaiheessa hän häipyy huomaamatta.
Elihu aloitti vihaisena. Elihu suuttui Jobille, koska Elihun mielestä Job piti itseään Jumalaa vanhurskaampana (jae 2) ja kolmeen ystävään Elihu vihastui, koska näillä ei ollut vastausta Jobille ja he syyttivät Jobia jumalattomaksi. Kun kärsimyksen uhria syyllistetään, on todella syytä suuttumiseen.
Uhrin syyllistämisen logiikka on tavallisempaa kuin tulemme ajatelleeksikaan. Tätä ilmiötä voi tutkia niin omassa ajattelussaan kuin muidenkin ajattelussa. Uhrin syyllistämiseen ei kannata lähteä mukaan, vaan tuoda siihen esille se tosiasia, että Jumala on aina armossaan ja rakkaudessaan pysyvästi ihmisen kanssa. ”Rangaistus oli Hänen päällään, että meillä rauha olisi.” Toisen kärsimykselle on turha alkaa hakea syytä. Vaikka syy vaikuttaisi löytyvän, (oletettu seuraus) kärsimys on silti läsnä. Kärsivän rinnalla rukoillaan, ei syyllistellä ketään eikä mitään.
Job oli puolustautunut. Elihun tuli antaa aikaa suhteen muodostumiselle, jotta Jobin puolustusmekanismit vaikenisivat. Hän sanoittaa jakeessa 21-22 toimintamalliaan, ettei hän pidä kenenkään puolta eikä aio mielistellä ketään ihmistä eikä liehakoida. Kuinkas tämä vaikuttaa, jatkuu huomenna.
Jumalan valtakuntaa verrataan sinapin siemeneeseen ja hapatteeseen jakeissa 18-21. Oma pienuus ja mitättömyys ovat usein turhauttavia. Omat rukoukset tuntuvat pieniltä piipityksiltä. Pieni määrä hapatetta ja pienen pieni siemen saavat paljon itseään suurempaa aikaiseksi. Jos tätä soveltaisi vaikka näin: jokainen pienikin rukoushuokaus, sivulauseen puolikas, ystävällinen katse voivat muuttaa asioita ja ihmisiä, jopa toisen ihmisen iankaikkisen osoitteen.
Olemme ja elämme Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen kanssaan omissa silmissämme pieni ja mitätön on arvokasta, ”tulokset” ovat Hänen vastuullaan.
Pirkko