Elihu jatkaa suhteen muodostamista. Hän sanoi olevansa Jumalan edessä samanlainen kuin Job, samaa savea. Nyt siis keskustelussa oli kaksi vertaista. Elihu ei kohdannut Jobia Jobin yläpuolelta jonkinlaisena mahtina (jae 7). Jakeessa 8 Elihu peilasi eli uudelleen ilmaisi Jobin sanoja hänelle takaisin. Se viestitti, että hän oli ymmärtänyt kuulemansa. Kyseessä on sielunhoidollinen tapa viestiä, että on kuullut ja kuunnellut toista ihmistä. Lähdekirjani toteaa, että Elihu kunnioitti Jobin henkilökohtaista tilaa. Job vakuuttui arvostuksesta ja hyväksynnästä. Hän oli hiljaa, mikä merkinnee puolustautumisen hiipumista.
Kysyn kuitenkin, voiko toista ihmistä ymmärtää pohjia myöten? Hänhän on toinen ihminen ja hänen kokemuksensa on ainutlaatuinen. Ei ole rakentavaa pakottaa toisen ihmisen kokemusta omien kokemuksieni kaltaisiksi. Kuunnella voi, vaikkei ymmärräkään, mikä voisi olla jopa kuuntelijalle vapauttavakin tapa kohdata toista ihmistä, melkein kuin seikkailua.
Elihu otti kantaa Jobin aiempiin puheisiin ja sanoi suoraan, ettei Job ollut oikeassa, Jumala on suurempi kuin ihminen (12). Suoraan sanominen edellyttää turvallista suhdetta, sen Elihu oli onnistunut luomaan.
Jumala voi puhua monella tavalla, sitä ei vain aina huomata (14-15). Job ilmeisesti ajatteli, että Jumala puhui hänelle vain kärsimyksen kautta ja rangaistuksena teoista ja siksi puolustautui.
Meillä voi olla rajoittuneet käsitykset Jumalan puheesta ja sen perusteluista. Huomaan, että tätä pitää alkaa ajatella, millainen käsitys minulla on Jumalan puheesta ja Jumalan motiiveista.
Taas niin nautin tässä luvussa mainitusta parantumisesta. Jeesus paransi vesipöhöstä eli jonkin sortin näkyvästä turvotuksesta kärsineen miehen ja eikös ollutkin taas sapatti (jakeet 1-6). Jeesus puolusti sapatille ajoittunutta tekoaan (5), vaikkei häntä tekstin mukaan ilmeisesti sanallisesti arvosteltu teosta. Jeesus ikään kuin kysyi lupaa parantamiseen (3), vaikka luulen hänen jo tehneen päätöksen parantamisesta. En tunne sapattisäädöksien yksityiskohtia, mutta minua innostaa aina uudelleen Jeesuksen tapa suhteuttaa ihmisen parantaminen arjen pakollisiin muihin pelastustehtäviin. Tässä hän rinnasti parantamisensa välttämättömyyden kaivoon pudonneen pojan tai härän pelastamiseen, oli sitten vaikka sapatti. Arvostelijat eivät pystyneet väittämään vastaan.
Meillä voi olla jostain tarttuneita, vaikkapa hengellisestä historiastamme juontuvia sisäisiä ”säädöksiä”, joista Jeesus haluaa vapauttaa. Armossa on vapaus.
Pirkko