Elihu vaikuttaa ensin olevan hiukan oman erinomaisuutensa vallassa. Sitten hän palaa ajatukseen, että Jumala on Jumala ja asemassaan ja olemuksessaan sitä mitä on riippumatta mitä ihminen tekee. Jakeessa 21 ”Jumalan silmät valvovat ihmisen teitä, hän näkee kaikki ihmisen askeleet” on lohduttava ajatus. Kärsivä ihminen ei ole heitteillä ja mielivaltaisesti riepoteltuna. Kaikissa elämän tilanteissa ja vaiheissamme on Jumalan läsnäolo kivun määrästä tai tunteistamme riippumatta.
Tämä on monelle tuttuakin tutumpi luku. Tässä luvussa kerrotaan vertaukset kadonneen lampaan, kadonneen kolikon ja kadonneen pojan löytymisestä. Löytymiset saivat aikaan tarpeen bilettää perheen ja ystävien kanssa.
Vertauksien päätteeksi Jeesus kertoo tosiasiana, että taivaassa on suuri ilo yhden syntisen pelastumisesta. Taivaassakin iloitaan, näin arvelen, juhlimalla. Sinuakin on juhlittu, minuakin (vaikka melkein nolottaa olla juhlan aihe). Kerran lopulta juhlimme perillä kaikki yhdessä ja noloilu on jäänyt tänne aikaan.
Kadonneen pojan palaamisesta kerrotaan eniten. Isän asenne kertoo meille, kuinka hän vastaanotti sen, mikä oli kadonnut. Palaaja, löytynyt poika itse arveli vertauksessa, ettei hän ole sen arvoinen, että häntä kutsuttaisiin isänsä pojaksi. Poika sai kuitenkin asemansa takaisin ja taisi saada enemmänkin, hän sai perheen sisäiseen auktoriteettiasemaan viittaavia esineitä.
Oman elämämme mahalaskujen aikana ja jälkeen tämä vertaus kannustakoon meitä kääntymään rohkeasti Vapahtajamme puoleen. ”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja armon avuksemme oikeaan aikaan.” (Hp. 4:16)
Pirkko