Kun luen näitä Jobin kirjan lukuja, samaistun niihin ihmisiin, jotka sanovat, etteivät ymmärrä lukemaansa. Olen sen varassa, että joku muu on ymmärtänyt ja otsikoinut lukua. Tässä luvussa on otsikot Jumala on ihmisen yläpuolella ja toinen otsikko jakeen 12 jälkeen Asiasi on Jumalan edessä. Lohduttavat otsikot.
Tässä luvussa erityisesti pysähdyin jakeeseen 10: ”Missä on Jumala, minun luojani, joka yöllä saa viriämään ylistyslaulut”. Kirja, jota luen tämän kommentoinnin tueksi on nimeltään Ylistyslaulu yön pimeydessä (W E Hulme, 1992, suom 1994). Tiukan tullen katse siirtyy Korkeimpaan, johonkin itseä suurempaan. Kirja viittaa ilmiöön, ettei sodassa taisteluhaudassa ole yhtään ateistia. Jumala on ylistettävissä kaikissa tilanteissa, yön pimeydessäkin. Vaikka pimeys ei välittömästi väisty, ilo ja rauha voi tulla pimeyteen.
Tämän luvun alkuosassa on vertaus palvelijasta, joka toimi firman talousjohtajana epärehellisesti. Hän sai potkut, mutta ilmeisesti työvelvollisuus jatkui irtisanomisaikana, koska hän ehti huseeraamaan firman piikkiin itselleen turvatumpaa tulevaisuutta. Hän pienenteli firmalle velkaa olevien velkasummia ja sai näin velalliset kiitollisuuden velkaan ja sitä kautta ex-talousjohtaja sai tai oletti saavansa heiltä huolenpitoa, kun työsuhde lopulta päättyy.
Vertauksen isäntä kehui ovelaa toimintaa sen kieroudesta huolimatta. Ilmeisesti Jeesus toteaa, että tämän maailman lapset osaavat olla ovelampia kuin valon lapset. Tunnustan, etten pärjäisi sellaisessa yhteiskunnassa, jossa selviyäkseni koko ajan pitäisi laskelmoida ihmissuhteissa tai palvelujärjestelmien sisällä.
Kunnioittava oveluus uskosta vielä osattomien ihmisten kohtaamiseen minua toki kiinnostaa. Pyydän oveluuteen Jumalalta johdatusta, luovuutta ja itselleni malttia.
Pirkko