Job saa ohjeen pysähtyä ja tarkata Jumalan ihmetekoja luonnossa (14). Luonnon ilmiöt, olivat ne mitä tai millaisia tahansa, ovat Jumalan kontrollin alla. Nyt odotellaan maapalolle vahvaa el Nino -ilmiötä (miten se kirjoitetaankaan). Meteorologi sanoi, ettei kukaan tiedä, mitä tuleman pitää. Jumala tietää.
Kun tässä luvussa on ensin kuvailtu kaikenlaisia vaihtelevia ilmasto-oloja ja säitä, todetaan jakeessa 13 ”Hän antaa niiden kohdata maata, milloin kuritukseksi, milloin armon osoitukseksi”. Kuritus lienee eri asia kuin rangaistus. Tulkitsen kurituksen kutsuksi Jumalan kuriin, aidatulle ja suojatulle polulle. Sitähän kuri -sana alun perin tarkoittaa, karjan aidattua polkua. Jumalan ”kuri” on rakkauden täyteinen. Sitä pitkin tänään.
Rikas hallitusmies kysyi Jeesukselta, kuinka hän perisi iankaikkisen elämän (jae 18). Mies väitti keskustelun kuluessa, että hän täyttää kaikki käskyt. Olen usein pohtinut, miten miehellä oli pokkaa väittää näin. Ehkä hänellä on luotuna systeemi, jonka mukaan hän eli ja siitä päätteli olevansa kunnon mies.
Nin sanottu hyväst’ eläminen on monen kristillisenkin yhteisön sisäisessä toiminnassa määritelty jollain tavoin. Tavoille on annettu merkitys Jumalalle kelpaavuudesta, vaikka kyse voi olla yhdelle ryhmittymälle kelpaaminen. Ryhmittymään kuuluminen ehdollistetaan tietynlaiseen käyttäytymiseen tai jopa pukeutumiseen, jopa kampauksiin ja koruihin (ja moni asia koskee erityisesti naisia). Jeesus ei suostunut tämän tyyppiseen ajatteluun tekstin hallitusmiehen kanssa, vaan veti kriteerit niin tiukoille, että mies luovutti. Hänen olisi ehkä ollut viisaampaa vain tunnustaa Jeesus Herraksi. Jumalan pyhyys ei alennu meidän systeemeihin, vaikka ihmisen asettamat kriteerit olisivat perusteltuja kuinka ”pyhästi” tahansa.
Kelpaamista ei ansaita. Armosta, yksin armosta. Kiitos Jeesus.
Pirkko