Tässä luvussa Jumala puhuu vihdoinkin. Jumalan vastaus on minusta yllättävä, sillä se ei ole vastaus Jobille, vaan enemmänkin puheenvuoro. Job ei saa selitystä haasteilleen, ei minkäänlaista anteeksipyyntöä kärsimyksestään, joka inhimillisestä näkökulmasta katsottuna oli epäoikeudenmukaista, eikä edes lohdutusta. Sen sijaan Job saa kohdata Jumalan.
Jumala esittää Jobille vastakysymyksiä ja puhuu suuruudestaan ja voimastaan. Vastakysymyksen esittäminen oli lähi-idän kulttuurissa tavallista. Jeesuskin esitti ajoittain vastakysymyksiä niille, jotka kysyivät häneltä jotain (ja kun ei saanut vastausta, totesi, ettei siinä tapauksessa itsekään vastaa).
Jumalan kysymykset nostavat esiin luomakunnan ihmeet, Jumalan suuruuden ja ihmisen pienuuden. Kieli on runollista, kuten muutkin puheenvuorot Jobin kirjassa. Se ei siis ole tarkoitettu tulkittavaksi tieteellisinä faktoina, vaan enemmänkin syvinä totuuksina. Kaikki Jumalan puheessa on totta edelleen. Ihminen on voimaton suhteessa luomakunnan suuruuteen. Kaikesta nykyteknologiasta huolimatta meri ja sen syvyydet ovat edelleen vaarallisia. Syvimpiin kohtiin ei pystytä sukeltamaan ja niiden tutkiminen on hyvin haastavaa. Säätä pystytään ennustamaan, mutta ei hallitsemaan. Yrityksiä on aikojen saatossa tehty, mutta vieläkään ihmiset eivät voi esim. estää myrskyjä tai kääntää niitä toisaalle, vaan ainoastaan suojautua ja varautua. Jumalalla on kuitenkin luonut sen kaiken ja on voimallisempi kuin mikään maailmassa.
Muistan kuinka rannikolla asuessani en saanut tuulen vuoksi auton ovea auki omin viomin, enkä päässyt kovassa tuulessa kävelemään eteenpäin omin avuin. Tuulen voimakkuus jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen, eikä se ollut edes myrsky. Silloin sain kokea luonnon avulla häivähdyksen siitä, miten pieni minä olen ja miten suuri Jumalani on.
Jeesus on matkalla Jerusalemiin. Hän tietää mikä häntä odottaa, eikä varmasti kuluta aikaa turhuuksiin, vaan tekee vain sen, mikä on tärkeää. Jeesus kulki Jerikon halki (jakeessa 1). Viikunapuu oli usein kaupungin rajalla tai ulkopuolella, eli Jeesus oli jo poistumassa Jerikosta. Häntä oli mahdollisesti kutsuttu vieraaksi arvostettuun kotiin Jerikossa, mutta hän oli kieltäytynyt. Sakkeuksen kohdatessaan hän kuitenkin muutti mielensä ja palasi kaupunkiin. Miksi juuri Sakkeus? Sakkeus oli halunnut nähdä Jeesuksen keinolla millä hyvänsä. Niinpä korkeasta virka-asemastaan huolimatta hän oli kiivennyt puuhun, vaikka se oli ”noloa”. Sakkeus sai enemmän kuin uskalsi toivoa, sillä hän ei vain nähnyt Jeesusta, vaan sai kohdata tämän. Vierailemalla Sakkeuksen luona Jeesus lahjoitti hänelle kunnian ja ihmisarvon. Sakkeuksen asema oli häpeällinen, sillä hän keräsi omalta kansaltaan rahaa miehitysvallalle ja sai samalla vaatia ihmisiltä ylimääräistä itselleen. Hän oli varakas, mutta halveksittu. Jeesus kuitenkin osoitti, että Sakkeuksenkin asemassa on mahdollista palvella Jumalaa. Sakkeus löysikin yhteyden Jumalaan ja teki parannuksen.
Eksyin äskettäin lukemaan kansainvälisestä mediasta uutista ihmisten hyväksikäyttöön liittyen. Yllätyin, kun uutisessa aiemmin pornossa mukana ollut nainen kertoi lukeneensa lentokoneessa Raamattua ja saaneensa silloin ilmestyksen. Hän oli kääntynyt kristityksi ja irtautunut vanhasta elämästään. Jumala kutsui hänet auttamaan toisia kaltaisiaan. Minulle tämä puhui siitä, että Jumala on edelleen sama. Hän näkee sydämeen ja kutsuu ihmisiä asemaan katsomatta. Meidät on kutsuttu mukaan työhön ja kohtaamaan Jeesuksen tavoin myös niitä, jotka herkästi jäävät sivummalle.
Sakkeus ja Job ovat monessa kohdin vastakohtia toisilleen. Job on elänyt koko elämänsä oikein, Sakkeus ei. Job on sairas ja menettänyt kaiken, Sakkeus taas on rikas ja terve. Job roikkuu kiinni Jumalassa vaikeuksien keskellä, Sakkeus taas katsoo Jeesusta kaukaa ja ehkä kokee, ettei kelpaa Jumalalle. Kuitenkin he molemmat saavat kunnian ihmisten edessä ja palvella Jumalaa. Kummankin elämässä ratkaisevaa on Jumalan kohtaaminen. Jobin aseman yhteydessään Jumala vahvistaa, Sakkeuksen taas Jeesus vetää Jumalan yhteyteen. Sama tie on auki myös meille.
Anna