Jumala on paitsi suuri ja voimallinen, myös luoja ja luomakunnan Herra. Hän ei ainoastaan ole tehnyt maailmaa ja kaikkia eläviä, vaan myös ylläpitää elämää. Jumala kuvaa, kuinka hän tuntee jopa villieläinten elämän ja on luonut ne sellaisiksi, kuin ne ovat. Me ihmiset emme voi vaikuttaa niiden luonteisiin.
Minulle tämä puhuu siitä, että Jumala seuraa ja kannattelee luotujaan. Jos hän välittää villikauriista, hän ei unohda minuakaan. Helposti turvaamme elämässämme omaan pystyvyyteen, omaisuuteen, vakuutuksiin, yhteiskunnan tukiverkkoihin tai lähimmäisiin. Jobin tapaus osoittaa, että vahvakin tukiverkko voi pettää. Itsekin olen kokenut vähän sellaista, kun menetimme sisäilmaongelmien vuoksi kodin ja omaisuuden ja terveyteni kärsi. Minulla ja perheelläni oli ihmisiä tukena ja paikka, jossa nukkua. Silti kokemus auttoi näkemään, että viime kädessä elämäni ei ole omassa hallinnassani. Jumala kannattelee minua silloinkin, kun en sitä huomaa. Aivan kuten luomakuntaakin. Samaa sanomaa heijastelee Jeesuksen kehotus Matteus 6:25–27: ”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”
Kysymyksiä ja vastakysymyksiä.
Jeesuksen ajan juutalaisuudessa kysymykseen vastaaminen toisella kysymyksellä ei ollut epäkohteliasta tai välttelevää. Kiertelyn sijaan vastakysymyksen tarkoituksena oli pakottaa haastaja ajattelemaan itse ja menemään pintaa syvemmälle. Kysymykset olivat myös julkisia haasteita, joihin ei useinkaan pystynyt vastaamaan joutumatta ”ansaan”. Jeesuksen vastaukset osoittavat suurta viisautta. Tiedämme, että Johannes kastoi Jumalan lähettämänä, aivan kuten Jeesuskin toimi Jumalan voimassa. Kansakin uskoi sen. Jeesus ei kuitenkaan voinut itse sitä sanoa ääneen, koska häntä olisi syytetty Jumalan pilkasta ja kyseenalaistettu se, ettei hän toimi temppelijärjestelmän sisällä. Jeesuksen vastakysymys johti kysyjät ansaan aiheuttaen heille julkisen nolauksen ja Jeesus säilytti kunniansa, eikä hänen tarvinnut vastata. Jeesus sen sijaan jatkoi vastaamalla heille vertauksella viinitarhasta.
Viinitarha edusti aina valittua kansaa, eli juutalaisia. Viinitarhurit edustavat hengellisiä johtajia. Tässä Jeesus selkeästi kuvaa itsensä Jumalan pojaksi, mikä raivostuttaa kuulijoina olevia ylipappeja ja lainopettajia. Hän itse asiassa kertoo olevansa suoraan Jumalan valtuuttama ja että koko temppelijärjestelmä tuhoutuisi ja Jumalan tehtävä otettaisiin heiltä pois. Lainopettajat ja ylipapit eivät voi kuitenkaan reagoida mitenkään, joten he yrittävät uudelleen saada Jeesuksen julkisesti ansaan, jotta saisivat raivattua hänet tieltä. Uskon, että kuulemaan on kutsuttu Rooman vallan edustajia, jotta Jeesusta päästään syyttämään virallisesti. Jeesukselta kysytään; ”Onko oikein maksaa Keisarille veroa?” Jeesuksella on kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä Jeesus miehitysvallan tai johdattaa kansaa kapinaan? Jeesus ei tee kumpaakaan, vaan vastaa vastakysymyksellä, joka tuo esille syvemmän totuuden. Luku päättyy tilanteeseen, jossa Jeesus voittaa tämän erän. Häntä ei enää yritetä saada ansaan julkisesti haastavilla kysymyksillä.
Jeesusta haastavat seuraavaksi saddukeukset. Heille Jeesus vastaa suoraan, mutta viisaasti. On uskomatonta, kuinka yksinkertaisesti Jeesus osaa ilmaista suuria totuuksia. Ylösnousemus ja ikuinen elämä kiteytyvät yhden lauseen aikamuotoon. Herra ON myös kuolleiden Jumala. Tähän kysymykset loppuvat ja Jeesus pääsee esittämään oman kysymyksensä. Daavidin jälkeläisestä, joka on Daavidia suurempi. Me tiedämme vastauksen, sillä tämä toteutui Jeesuksessa, eli Jumalassa, joka syntyi ihmiseksi.
Anna