”Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee. Kiitetty olkoon hänen kunniakas nimensä ikuisesti, kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa.” (Jakeet 18–19, Suomen kansan Raamattu)
Tänäänkin pohdin Jeesuksen vertauksesta palvelijan raha-asioita jakeesta 1 alkaen. Talon isäntä oli tehnyt työsopimukset työntekijöiden kanssa. Kaikilla oli sovittu sama palkka. Kuulostaa upealta. Ongelmaa aiheutti ainoastaan se, että työaika ei ollut sama. Koko päivän tehneet saivat saman palkan kuin viimeisillä työtunneilla tulleet. Kateus nosti päätään. Talon isäntä puolustautui, että työsopimukseen oli kukin itse suostunut ja toisaalta talon isäntä sai tehdä omalla omaisuudellaan mitä tahtoo. Mitä aamulla työn aloittaneelle kuuluu iltapäivän vuoron tulleen sopimus?
Jos Jumala on isäntä, hänellä on meille kaikille paikka samasta taivaasta. Ei taida olla himmeämpää kirkkautta vasta kuolinvuoteella kääntyneelle ja kirkkaampaa loistetta koko ikänsä palvelleelle. Jos sitten onkin erilaisia kirkkauksia, taivaallisen Talon Isäntä saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Samasta armosta on meille kaikille, se on ilon, ei kateuden aihe.
Pirkko